Muut

Raudun kansalaisopisto

Vuoden 1918 jälkeen alkoi Suomeen saapua Inkerin pakolaisia, jotka tuhatlukuisina sijoittuivat rajapitäjiin, ja suurimmaksi osaksi Rautuun. Kouluhallitus harkitsi tällöin valistustyön tekemisen, näiden pakolaisten ja muunkin rajaseutuväestön keskuudessa tarpeelliseksi. Perustettiin erikoinen rajaseudun valistusohjaajan toimi, ja tähän toimeen nimitettiin opettaja Santeri Kosonen. Hän saapui Rautuun syyskuun lopulla v. 1922, ja aloitti toimintansa. Hän otti yhteyden paikkakunnan edistysseurojen toimihenkilöihin, opettajiin ja muihin asianharrastajiin, ja kutsui heitä kokoukseen asuntoonsa Raudun asemalle. Tämä kokous oli lokakuun alussa samana vuonna, ja oli siinä läsnä, paitsi op. Kosonen, ratamestari Eemil Koistinen, veturinkuljettaja F. Katajavuori, opettaja Yrjö Kiisseli, (nyk. Kiijärvi), maanviljelijät Eino Rahikka ja Juho Tepponen, sekä varastonhoitaja K. Binsol, (nyk. Asomaa). Kokouksen puheenjohtajana toimi E. Rahikka ja kirjurina K. Asomaa. Kokous oli yksimielinen siitä, että kansalaisopisto on perustettava, ja päätti kutsua uuden kokouksen Inkerin pakolaisten kansakoululle Raudun Haapakylään, Heikki Pekkasen taloon. Valittiin 3 henkinen toimikunta valmistelemaan asiaa ja sääntöehdotusta. Valituiksi tulivat: Johtaja Kosonen, E. Rahikka ja K. Asomaa.

Valittu toimikunta suunnitteli kansalaisopistolle säännöt, teki ehdotuksen opiston johtokuntaa ja kannatusyhdistystä varten, sekä suunnitteli huoneistokysymyksen opistolle. Sitten toimikunta kutsui edellä mainitulle kansakoululle yleisen kokouksen marraskuun alkupäiviksi 1922. Määrättynä kokouspäivänä kokoontuikin Inkerin pakolaiskoululle aivan luokan täydeltä paikkakuntalaisia ja Inkerin pakolaisia. Tässä kokouksessa toimi puheenjohtajana E. Rahikka ja sihteerinä K. Asomaa. Yksimielisesti ja aivan erikoisen innostuksen vallitessa päätettiin perustaa Raudun kansalaisopisto niminen vapaaopisto Rautuun. Opiston keskuspaikaksi hyväksyttiin samalla Raudun aseman seutu.

Kansalaisopiston perustamisvaiheeseen kuului myös opiston johtokunnan järjestämä yleisöjuhla, joka pidettiin joulukuun 15. päivänä 1922 Raudun aseman lähellä olevassa M. Tukian talossa. Viimemainitusta talosta muodostuikin keskushuoneisto moneksi vuodeksi. Tässä juhlassa puhuivat johtokunnan puheenjohtaja Eino Rahikka, opiston johtaja Santeri Kosonen sekä Karjalan Kannaksen valistusohjaaja Erkki Paavolainen. Innostus oli tätä uutta opistoa ja valistustyötä kohtaan harvinaisen suuri. Juhlasali oli tungokseen saakka täynnä yleisöä. Vaikkei tilaisuuteen kannettukaan pääsymaksua, niin yleisö järjesti vapaaehtoisen keräyksen opiston hyväksi. Samanlaista innostusta jatkui koko opiston olemassaoloajan, eli talvisodan syttymiseen saakka.

Opiston johtokunta: Opiston ja sen kannatusyhdistyksen johtokuntana olivat samat henkilöt. Puheenjohtajina ovat toimineet: Eino Rahikka vv. 1922-1928; Reino Heinonen vv. 1929-1939. Varapuheenjohtajana on toiminut koko ajan Viljo Satama. Sihteerinä on toiminut K. Asomaa 1922-1939. Rahastonhoitajina ovat toimineet: Juho Tepponen 1922-1936 lokakuuhun saakka. V. Satama lokakuusta 1936 vuoden loppuun. K. Asomaa 1937-1939. Muina johtokunnan jäseninä ovat olleet: Asemapäällikkö A. B. Lindberg vv. 1923-1926; veturinkuljettaja F. Katajavuori vv. 1922-1930; ratamestari E. Koistinen vv. 1922-1928; opettaja Yrjö Kiijärvi vv. 1922-1929; kauppias Matti Honkanen vv. 1926-1929; kunnallisneuvos J. P. Kokko vv. 1929-1932; maanv. Kusti Loponen vv. 1933-1939; maanv. Matti Pulakka vv. 1934-1939; maanv. Topias Mentu vv. 1933-1939; maanv. Johannes Hyyrinen vv. 1937-1939; neiti Hilja Siitonen vv. 1937-1939; maanv. Väinö Issakainen vv. 1938-1939; opettaja Rauha Lamppu v. 1939. Lisäksi ovat opiston johtokuntaan kuuluneet kulloinkin opiston johtajat.

0piston talous. Opiston ensimmäisen toimintavuoden talous saatiin tasapainoon verrattain helposti, kun kouluhallitus maksoi opiston johtajan palkan kokonaisuudessaan, ja muut menot voitiin suorittaa ensi-innostuksen vallitessa saaduilla huomattavilla kannatus ja lahjavaroilla. Seuraava toimintavuosi osoittautui vaikeammaksi, sillä kouluhallitus lupasi suorittaa vasta jälkikäteen avustusta, korkeintaan 50% toimintavuoden menoista. Kun opisto sai kuitenkin huomattavia avustuksia Karjalan kulttuurirahastosta, rajaseuturahastosta, kunnalta, liikkeiltä ja yksityisiltä jäseniltä, niin vaikea vuosi läpäistiin. Juhlilla ja iltamilla saatiin myös lisätuloja. Tämän vuoden jälkeen antoi kouluhallitus varsinaisen kannatuksensa, 50% edell. vuoden menoista, ja kun edellä mainitut rahastot, ja myöhemmin muodostettu Karjalan Kannaksen rahasto lisäsivät avustuksiaan, niin saatiin opiston toiminta taloudellisesti järjestymään. Milloin rahapula uhkasi tehdä tiukkaa, saatiin osuuskassasta tilapäinen laina, joka aina viimeistään puolen vuoden perästä kyettiin maksamaan. Muita velkavaroja opiston toiminnassa ei käytetty. Vuoden 1927 alussa opiston johtokunta anoi ja saikin kouluhallitukselta valtioavun korotuksen 60% :iin.

Muutama vuosi myöhemmin, kun opistoa uhkasi taas rahapula, ja lisäksi johtajan puute, kävi kouluhallituksen ylijohtaja henkilökohtaisesti opistoamme tarkastamassa. Seurauksena oli, että saimme tarvittavat varat, sekä johtajan. Mainittakoon myös, että koko ajan sai opisto kannatusta ja avustusta Raudun kunnalta, kannatusyhdistyksen jäseniltä, yksityisiltä seuroilta ja yhdistyksiltä. Päätulolähteenä olivat kuitenkin valtion, Karjalan kulttuurirahaston ja Karjalan Kannaksen rahaston antamat jokavuotiset ja säännölliset avustukset, joista suurin kiitos lankeaa asian järjestäjille, etupäässä maisteri Erkki Paavolaiselle. Toiminnan loppuessa talvisodan alkuun, kyettiin suorittamaan kaikki menot lopullisesti, joten mitään jälkiselvittelyä ei enää jäänyt.

Opiston johtajat: Johtajina toimivat seuraavat henkilöt: Opettaja Santeri Kosonen 1922-1923. Kansak. tarkastaja Antti Nurmiranta 1924-1925, sijaisenaan kevätlukukauden opettaja J. P. Kokko. Opettaja Eetu Karhunen 1926-1928 sekä 1932-1933. Hänen sijaisenaan kevätlukukaudella 1927 oli E. Rahikka. Maisteri Mikko Sipponen 1928-1929. Maisteri Onni Friberg 1929-1931, sijaisenaan 2 kk. maisteri Yrjö Partanen. Ylioppilas Sisko Friberg 1931 1932. Maisteri A. A. Niskala 19331937. Maisteri A. Salomaa 1937-1939 aina talvisotaan asti. Näille johtajille, joista Kosonen, Kokko, Karhunen, Onni ja Sisko Friberg, sekä A. A. Niskala ovat jo kuolleet, lausuttakoon tässä koruton kiitoksemme ja tunnustuksemme hyvin suoritetusta työstä Raudun ja rajaseudun väestön henkiseksi kohottamiseksi.

Opettajisto: Opettajina ovat etupäässä toimineet paikkakunnalla kulloinkin oleskelevat opettajat ja myös muut vastaavat henkilöt. Opiston toiminnan alkuaikoina toimivat opettajina Irene Salminen, Mirjam Lähteenkorva, Ida Lähteenkorva, Yrjö Kiijärvi (Kiisseli), Toivo Leini, J. P. Kokko, Ainikki Kokko, Eetu Karhunen, Vilho Meronen ja Antti Pyykkö. Myöhemmistä opettajista mainittakoon: Laina Mörsky, Martta Kilkki, Tauno Karvonen, Rauha Niss, Ari Uramo, Jooseppi Sipponen, Manu Heikkonen, Rauha Pesola, Katri Pönniö, Hilkka Laurila, Senni Kuusa, Rauha Kosonen, Emilia Damskägg, Rauha Lamppu, Tilda Sokka, Aaro Suominen, Vilho Maljanen, Valo Mäkelä, Anna Maria Meronen, Kyllikki Tamminen, Auvo Kivilaakso, Veera Könni, Aune Kivilaakso, J. Häyrynen, T. Vähämäki, Uuno Kulo, N. Louhimo, Olga Uramo, M. Paasivuo, Anni Karhunen, A. Taivainen, Eino Pärssinen, Onni Heinonen ja Armas Rastas. Näistä opettajista ovat pitemmän aikaa toimineet Manu Heikkonen, Ari Uramo, Vilho Meronen ja Eetu Karhunen.

Luennoitsijat: Luennoitsijoina on toiminut joukko huomattavia henkilöitä, joista muistivaraisesti muistetaan: Professorit: K. S. Laurila ja E. Linkomies, maisterit Erkki Paavolainen, Arvo Inkilä, Väinö Kaasalainen ja Sulo Renko. Taiteilijat: Eino Hyyrynen, Arvi Mansikka, E. Soininen, E. Grönroos, Selma Anttila, Salli Karuna, Antero Suonio, M. Kiianlinna, agronomi Aarne Summa ja maatalousteknikko Arvo Syrjälä, sekä lisäksi kaikki opiston johtajat, sekä johtokunnan puheenjohtaja Eino Rahikka.

Opiston toiminta ja työskentely. Opiston keskushuoneistossa, joka oli lähellä Raudun asemaa, oli koko toiminnan keskus, ja johdettiin siitä toimintaa, joka ulottui Raudun kaikille kulmille, vieläpä naapurikuntiinkin, luentojen ja opintokerhojen muodossa. Opetus tapahtui pääasiallisesti vapaa aikoina, so. iltaisin klo 18-21. Sunnuntaipäivinäkin oli luentoja. Keskustoimipaikassa olivat säännölliset oppitunnit, ja oli oppilailla tilaisuus opiskella useampia eri aloja, jos vaan löytyi vähintään 10 samaa alaa harrastavaa opiskelijaa. Pääasiallisesti opiskeltiin niitä aineita, jotka kohottivat nuorison sivistyksellistä tasoa, käytännöllistä elämää silmälläpitäen. Ohjelmassa oli aina mm. Suomen kieli ja sen käyttö julkisessa elämässä, laskentoa, yhteiskunta ja kasvatusoppia, historiaa, kirjanpitoa, käsitöitä, voimistelua, laulua, esiintymisharjoituksia lausunnossa, puheitten ja esitelmien pidossa. Säännöllisesti luettiin vuosittain myös joku opintokerhoaihe. Samoin kuuluivat ohjelmistoon kokoustenpitoharjoitukset ja keskustelukysymykset. Opistolla oli oma toverikuntansa, joka järjesti varsinaiset juhla ja virkistystilaisuudet, kulloinkin käytettävissä olevien mahdollisuuksien mukaan. Retket olivat hyvin suosittuja, joita tehtiin johtaja Salomaan aikana aina Lahteen saakka. Luentoja järjestettiin aina silloin, milloin oli erikoisluennoitsija saatavissa. Luentoja oli seuraamassa paitsi oppilaita, myös muuta yleisöä.

Paitsi keskustoimipaikkaa, oli opistolla opintokerhonsa pitäjän eri kulmilla, ja myös naapuripitäjissä. Nämä opintokerhot toimivat etupäässä kansakouluilla, joita kunta antoi vapaasti käytettäväksi. Opettajina toimivat pääasiallisesti asianomaisen koulun opettajat. Mutta opiston johtaja kävi vuorotellen myös näissä kerhoissa ohjaamassa erikoistehtäviä, ja pitämässä luentoja. Täytyy mainita, että myös pitäjän syrjäkulmilla oli innostus tähän työmuotoon suuri. Koko opiston oppilasmäärä vaihteli jonkun verran eri vuosina, ollen pienin määrä 79, ja suurin 182 oppilasta. Opiston keskustoimipaikkana oli myös Sataman talo asemalla.

Opistolla oli keskustoimipaikassa hyvä kalusto ja useita satoja niteitä käsittävä arvokas kirjasto, jota ahkerasti käytettiin. Myöhemmin perustettiin piirikirjastoja kolmeen eri paikkaan. Tuntui siltä, että opisto oli paikkakunnalla tarpeen vaatima. Opiston ja muun valistustyön ansiosta kohosi yleinen sivistystaso ja kansalaiskunto paikkakunnalla huomattavasti.

Raudun kirjastot

Kirjastotoiminnalla Raudussa, kuten yleensä Karjalassa, oli hyvin keskeinen asema kansan valistajana ja lukuhalun herättäjänä. Koska varsinkin nuoremmat, Raudun kantakirjaston innokkaimmista käyttäjistä, eivät paljoakaan tiedä kirjaston synnystä ja sen aikaisemmista vaiheista, lienee paikallaan tässä niitä lyhyesti selostaa.

Kirjastojen ystävä K. Verkko kertoo kirjassaan ”Tietoja ja mietteitä Suomen kansan ja lastenkirjastoista”, mm. Raudun kirjasto oloista vv. 1849-1876 seuraavaa: ”Raudun pitäjässä perustettiin kirjasto v. 1849. Perustaja oli rovasti J. Zitting. Suomen lainakirjaston seura, johon kuului Viipurin osakunnan ylioppilaita, antoi 145 kirjaa. Vuonna 1860 ostettiin 64 nidosta, jotka maksoivat 20 ruplaa 40 kopeekkaa, mitkä saatiin vapaa ehtoisilla antimilla. Vuonna 1861 saatiin 42, v. 1862 32 ja v. 1863 45 nidosta, yhteiseltä arvoltaan 105 mk 22 p. Varat saatiin siten, että pitäjän miehet suostuivat kirkonkokouksessa siihen, että jokainen kuulutuksiin pantava pariskunta maksaa kirjastolle uusien kirjojen ostoon 50 kopeekkaa. V. 1865 ostettiin kirjoja 61 markalla 38 p:llä, v. 1866 28 mk 90 p, v. 1870 63 mk 6 p, v. 1871 100 mk 12 p, v. 1872 150 mk 24 p, v. 1873 179 mk 60 p ja v. 1874 46 mk 35 p. Nykyään (v. 1876) on kirjastossa yhteensä 607 sidosta.

Kirjalainoja on tehty v. 1849 103, v. 1850 126, v. 1851 129, v. 1852 108, v. 1853 109, v. 1854 105, v. 1855 105, v. 1856 103 lainaa. Sitten ei ole tietoja ennen kuin v. 1861 267, v. 1862 125, v. 1866 114, v. 1867 165, v. 1868 128, v. 1869 128, v. 1870 115, v. 1871 118, v. 1872 152, v. 1873 260 ja v. 1874 417 lainaa. Lainaus on maksuton. Sääntöjä on. Kirjaston raha arvo 1000 mk. Kirjastonhoitajina ovat toimineet, rovasti J. Zitting, kruununnimismies H. Faselius, haudankaivaja K. Nuija ja nykyään kappalainen K. Antell, kaikki palkkiotta. Lisäys: v. 1875 ostettiin kirjoja 66 mk 30 p edestä, v. 1876 kesäkuussa 47 mk 40 p ja heinäkuussa 33 mk edestä.”

Kirjaston käyttö on siis ollut melko vilkasta perustamisvuodesta alkaen. Vuonna 1898 oli kirjastossa 1088 nidosta ja lainausten luku 1800. Uusien kirjojen ostoon on käytetty 25 ruplaa. Hoitajalle on maksettu palkkiota 25 ruplaa. V. 1899 on jokaiselta vihityltä parilta saatu 2 mk yhteensä 56 mk, lainausten luku oli 1980. V. 1900 oli toiminnassa 2 lainausasemaa ja kirjastossa 1098 nidosta, lainausten luku nousi 2940. Rahaa käytettiin 70 mk ja 50 ruplaa. V. 1908 oli kirjastossa 1270 nidettä ja lainausten luku 780.

Vuoden 1914 seuduissa pitäjän kirjaston nimeksi muutettiin Raudun kantakirjasto. Samalla se siirrettiin kirkonkylän kansakoululta seurakunnan omistamaan taloon, jossa se sai käytettäväkseen pienen huoneen. Kirjat oli siinä sullottava lattiasta kattoon ulottuviin, epäkäytännöllisiin hyllyihin. Kirjasto järjestettiin silloin ajanmukaiseen kuntoon. Otettiin käytäntöön eräänlainen korttijärjestelmä. Kirjoitettiin asianmukaiset korttiluettelot ja niiden mukaan lainaustoiminta hoidettiin. Vuonna 1922 siirtyi kirjasto äsken perustetun valtion kirjastotoimiston tarkastuksen alaiseksi, joka huomattavasti edisti kirjaston toimintaa.

Vuosi 1927 oli kirjastolle käänteentekevä. Samalla alkoi sen historiassa uusi vaihe. Kirjaston johtokunta päätti ryhtyä tarpeellisiin uudistuksiin, saattaakseen kirjaston ajan tasalle. Seurakunta luovutti väliaikaisesta kirkosta osan kirjaston käytettäväksi. Siitä muodostettiin kirjastolle oma huone, joka silloisissa oloissa hyvin vastasi sille asetetut vaatimukset. Samalla yleisen osaston lisäksi perustettiin lasten osasto, käsikirjasto ja lukutupa. Kunta rupesi lisäämään kirjastolle myöntämiään apurahoja ja valtion avut myös lisääntyivät. Uusia kirjoja voitiin ostaa yhä enemmän, ja kirjaston käyttäjäin lukumäärä lisääntyi. V. 1938 oli kantakirjastossa 2571 nidettä ja 6262 lainausta.

Kantakirjaston johtokunnan jäsenistä ei ole kirjallisia tietoja käytettävissä. Muistitietojen mukaan ovat useammat seurakunnan papit ja kirkonkylän kansakoulun opettajat kuuluneet johtokuntaan. Näistä on mainittava kirkkoherra Aatami Järveläinen, pastori Akseli Kytö, opettajat J. P. Kokko ja Maria Kokko. Hyvin pitkän ajan, suurella antaumuksella ja harrastuksella johtok. puheenjohtajana toimi maanvilj. Juho Tepponen. Rovasti P. 1. Salo toimi myös useita vuosia johtok. puheenjohtajana. Viimeiseen johtokuntaan kuuluivat, paitsi jo mainittu rov. Salo, varastonhoitaja K. Asomaa, opett. A. Kivilaakso, maanvilj. T. Joro, maanvilj. Antti Määttänen ja maanvilj. Antti Karikuusi. Kirjastonhoitajina ovat tietojemme mukaan olleet opettajat Aapo Nuora, J. P. Kokko, Maria Kokko, maanvilj. Paavo Muro, kanttori J. H. Kosonen, neiti Maria Jäske, sekä vuodesta 1922 vuoteen 1939 Sofia Jäske. On selvää, että satavuotistaipaleella on useita, joiden nimi läheisesti liittyy kirjaston toimintaan, mutta joita emme tietojen puuttuessa voi mainita. Heille omistamme kiitollisen ajatuksemme.

Paitsi kantakirjastoa, oli Raudussa muitakin kirjastoja. Nuorisoseurat, raittiusseurat ja muut edistysseurat olivat perustaneet kirjastoja eri puolille pitäjää. Vanhin näistä oli Kirkonkylän nuorisoseuran kirjasto, opettaja A. Nuoran perustama v. 1895. Palkealan nuorisoseuran kirjaston perusti opettaja R. Ruokonen v. 1908. Sudenmäen nuorisoseuran kirjaston perusti op. J. P. Sederholm v. 1910 seuduissa. Mäkrän nuorisoseuran kirjasto perustettiin v. 1914. Raasulin V. & U seuran kirjasto perustettiin 1911. Sirkiänsaaren raittiusseuran kirjaston perusti opettaja Juho Lankinen v. 1906. Orjansaaren nuorisoseuran kirjasto perustettiin v. 1919. Myöhemmin useimmat näistä seuroista luovuttivat kirjavaransa piirikirjastojen pohjaksi.

Ensimmäiset piirikirjastot perustettiin v. 1929 Raasuliin ja Sirkiänsaarelle. Raasulin piirikirjaston johtokuntaan kuuluivat: A. Suominen, V. Venesjärvi, A. Lattunen ja J. Huuhka. Kirjastonhoitajana toimi ensin Antti Tuokko ja myöhemmin Matti Termonen. Sirkiänsaaren piirikirjaston johtokuntaan kuuluivat: D. Sorvali, A. Karikuusi ja T. Pietinen. Hoitajana koko ajan A. Uramo. Mäkrän piirikirjasto perustettiin 1934. Johtokuntaan kuuluivat: Manu Heikkonen, Jalm. Ihalainen, Matti Vesalainen ja Iida Ihalainen. Kirjastonhoitajana toimi ensin Joh. Hyyrinen ja myöhemmin Maire Ikonen. Palkealan piirikirjasto perustettiin v. 1936. Johtokuntaan kuuluivat: J. Kuoppa, T. Paturi ja Maria Immonen. Kirjastonhoitajina S. Hatara, J. Kuoppa ja U. Kulo. Sudenmäen piirikirjasto perustettiin 1936. Johtokuntaan kuuluivat: M. Pekkanen, J. Pehkonen ja M. Hännikäinen. Kirjastonhoitajina olivat Laina Mörsky ja E. Hännikäinen. Orjansaaren piirikirjasto perustettiin v. 1935. Johtokuntaan kuuluivat: Antti Pyykkö, Matti Partanen ja Rauha Pekkanen. Viimemainittu toimi myös kirjastonhoitajana. Nämä piirikirjastot, samoin kuin edellä selostettu kantakirjastokin, toimivat kunnallishallinnon alaisina, saaden varansa kunnalta, joka puolestaan sai avustusta valtiolta.

Olen esittänyt tässä muutamia hajanaisia piirteitä. Raudun kirjasto-oloista. Asiakirjat voisivat kertoa varmasti paljon mielenkiintoista, jos ne olisivat käytettävissä, mutta kirjaston arkisto tuhoutui myös sodassa. Olihan kirjasto pitkät ajat rajan lähellä asuvan kansan valonlähteenä. Tätä se koetti hyväkseen käyttää niin paljon kuin mahdollista. Se tunsi, että valistus on varmin keino, joka voi kohottaa etuvartioasemassa olevan kansan kuntoa, ja auttaa sitä suorittamaan kunniakasta tehtäväänsä kotiseutunsa ja koko maamme hyväksi.

Äitienpäivät Raudussa.

Yleisen tavan mukaan vietettiin myös Raudussa joka vuosi, toukokuun toisena sunnuntaina, äitienpäivää. Jokaisessa koulupiirissä vietettiin silloin juhlaa. Useimmiten oli se järjestetty koululla, mutta myöskin muualla niitä vietettiin. Juhliin saapuneiden äitien rintaan kiinnitettiin kevään ensi kukka, sini tai valkovuokko. Äideille osoitettiin huomiota ja kunnioitusta monella muullakin tavalla. Juhlissa pidetyissä puheissa ja muissa esityksissä korostettiin äidin merkitystä kodille ja yhteiskunnalle. Usein esiintyivät ohjelman suorittajina lapset.