Rautulaisia sananparsia
Lähe herroin kans’ marjaan, ni häviää rovekin.
Pohjaton kuin papin pussi.
Talonpoika kaik’ elättää, ain kirpust keisarii ast’.
Taskukello ja tallior’, ne ei uo köyhän piettävii.
Kyl’ routa porsaan kottii aijaa.
Itsehä se harakka pessiän virkkaa.
Mikkelist’ nauriit’ kuoppua, ja ämmät’ tuppua.
Mykkä ei pässii sua.
Jiäp’ tätä kieltä matoloilkii.
Seitsenvuotiseks’ ast’ pittiä lasta akkiloija viest’ ja valkiast’.
Kuka sopottelluo, se panettelluo, kuka hiljua huastua, se valehtelluo.
Lähe sutta pakkuo, ni karhu vastua tulluo