Valkoisena nauhana soluva tie kulkee kumpuilevassa maastossa. Saavuttaa asutusta rajoittavan metsikön ja kulkee viljelysmaiksi levittäytyvän kyläaukeaman halki. Kulkee mäkiä ylös ja alas. Katoaa taas vastapäisen metsän vihreään helmaan.
Tummavetinen pikku joki kiemurtelee halki niittyjen. Se virtaa verkkaisesti, hiljalleen, kiirehtimättä. Vain hetkeksi innostuu se kuohuihin kapeikossa, jonka kohdalla vanha, punaiseksi maalattu, mutta jauhontomun pahasti harmauttama myllyrakennelma kyyhöttää. Kapeikosta ohi päästyään joki taasen ottaa takaisin verkkaisen, arvokkaan tahtinsa ja jatkaa matkaansa kohti Suvantoa, ja Laatokkaa. Aina vaan eteenpäin, eteenpäin. Ei koskaan takaisinpäin, vastavirtaan. Näin kulkee myös ihmisten elämä aina vaan eteenpäin. Olosuhteet ja sukupolvet vaihtuvat, mutta itse elämä menee eteenpäin kuin joki, hitaasti, verkkaisesti.
Vanha hovi seisoo kylän keskellä. Se on nähnyt yhtä ja toista. On nähnyt monenlaista elämää ympärillään …
On vuosisadan vaihe, ja hovin elämä on parhaimmillaan. Näemme hovin omistajien ja palveluskunnan liikkuvan askareissaan hovin alueilla. Uljaina seisovat rakennukset tuuheiden koivujen varjossa. Puutarhassa on kukkien väriloisto kauneimmillaan, ja, ympäristöön leviää syreenien huumaava tuoksu. Tiet ja käytävät ovat kauniisti hiekoitetut. Nurmikot tasaisiksi leikatut. Kaikki on varta vasten valmistettu huviksi hovin pietarilaisille kesävieraille. Työväen korjatessa heinää ja viljaa pelloilta, kantautuu hovista heidän korviinsa kesävieraiden ja isäntien ilonpito. Illan pimetessä syttyvät valot päärakennuksen huoneisiin. Akkunoista loistava valo ja sitä joskus häiritsevät varjot lyövät leikkiään puiden, pensaiden sekä veden väräjävällä pinnalla.
Syksyn viimat karkoittivat kuitenkin kesävieraat etsimään suojaa ja iloa läheisestä miljoonakaupungista.
Jouluna kutsuttiin hovin työväestö ja alustalaiset päärakennukseen joulun viettoon. Illan hämärtyessä on väki hiljalleen kokoontunut. Valojen paljous, ja isäntäväen ystävällisyys luovat heti oikean ja lämpimän juhlatunnelman. Lapset aluksi ujostelevat, mutta joulukuusi ihmeellisine koristeineen karkoittaa pian heistä kankeuden ja iloinen leikki kuusen ympärillä alkaa. Ilon ollessa ylimmillään saapuu vanha joulu ukko, ja muistaa lahjoillaan kaikkia läsnä olevia. Kauan säilyvät muistoissa nämä hovin järjestämät joulujuhlat …
Ajanratas vierii. Hovi katoaa muistojen joukkoon. Vanhemmat asukkaat ovat matkanneet sinne, josta ei paluuta ole. Uusi aika astuu esiin uusine ihmisineen. Hovikin vaihtaa isäntiä, ja joutuu vihdoin asutustiloiksi. Moni hovin entinen työmies pääsee oman tilan omistajaksi. Uudisrakennus kohoaa nyt toinen toisensa jälkeen uusille tiloille. Uusi, yritteliäisyyden henki valtaa kylän asukkaat. Aika on tuonut mukaan uusia mahdollisuuksia. Metsät ovat nousseet arvossaan. Maantuotteilla on menekkiä. Pelloilta kuuluu nyt syksyisin puintikoneiden ulvahtelu ja moottorien tasainen jyskytys. Kultainen vilja virtaa, ei enää hovilaisen, vaan talonpojan omaan säkkiin. Yleinen varallisuus ja hyvinvointi lisääntyy. Kylän reunaan kohonnut kauppakin omalta osaltaan kertoo korkeammasta elintasosta.
Ja kylän laidassa, korkean kuusiaidan suojassa oleva rajavartiorakennus, osoittaa myös siirrytyksi uuteen aikaan. Sen pihalla olevaan salkoon kohoaa juhlapäivinä siniristilippu hulmuamaan. Koko kylä vastaa tähän kuin käskystä vetämällä omat lippunsa salkoihin. Tämä on kuin merkki siitä, että elämme vapaassa maassa, vapaina kansalaisina.