Maanviljely

Maatalous

Raudun maamiesseura

Perustaminen

Maamiesseuran perustaminen on ollut luultavasti keskustelun alaisena useasti ennemmin sen varsinaista syntymistä. Perustava kokous on pidetty 27.12.1899 kunnan tuvalla. Vuodon 1900 vuosikertomuksen ja eräitten sanomalehtikirjoitusten mukaan on ensimmäiseen johtokuntaan perustavassa kokouksessa valittu seuraavat henkilöt: Matti Pennanen puheenjohtajaksi, Heikki Ihalainen sihteeriksi ja muiksi jäseniksi: S. Luomala, Hj. Vesalainen, S. Nuora, S. Valkonen ja Ivar Tuominen.

Perustavassa kokouksessa on mielipiteiden vaihto ollut melko vilkasta ja tällöin on keskustelussa voimakkaasti tuotu esille maatalouden heikko ja alhainen kehitystaso ja se, että maatalousalalla on hyvät kehittymisedellytykset, jos vain maanviljelijät liittyvät yhteen ja oman järjestönsä avulla alkavat valistua ja kehittää maatalouttaan. Tällaisten mielipiteiden vallitessa Raudun maamiesseura sitten on päätetty perustaa. Samassa kokouksessa on kunta jaettu 23:een eri piiriin ja jokaiseen piiriin on valittu yksi piirimies maamiesseuratoimintaa eteenpäin viemään.

Seuran ensimmäinen toimintavuosi 1900 on ollut aika vilkasta. Kokouksia on ollut 8 ja 2 esitelmätilaisuutta eri kylissä. Näissä on pääasiassa tehty selväksi maamiesseuran eri toimintamuotoja. Seuran aloitteesta on myös alkuvuosina yhteisostoilla hankittu kauran ja heinänsiementä, väkilantoja, tilattu omenapuita ja marjapensaita sekä ostettu siitoskarjaa, kuten seuraavasta ilmenee.

Seuran tärkeimmät toimenpiteet eri vuosina

V. 1900 on hankittu yhteisostolla kauransiementä 14 hl, heinänsiemeniä ja väkilannoitteita 1.165 mk arvosta. Samoin on tilattu 40 kpl. omenapuita ja 25 kpl. marjapensaita. Pellervo lehteä on levitetty 63 eri taloon.
V. 1901 jälleen on hankittu yhteisostolla 1 vaunulasti väkilantoja ja pieni määrä heinänsiementä. Myös on toimeenpantu onnistunut maanviljelysnäyttely, jossa on ollut yli 500 eri näytettä. Palkintojen raha arvo yht. 300 mk.
V. 1902 on tilattu yhteisostolla 313 omenapuuta. Vuosikertomuksessa mainitaan seuran toiminta laimeaksi.
V. 1903 valitaan uusi johtokunta, jonka toimesta pidetään maamiespäivät valistavine maataloudellisine esitelmineen. Päivillä keskusteltiin innokkaasti juurikasvinviljelyksestä, tarkastusyhdistyksen ja sonniosuuskunnan perustamisesta, samoin maidonmyyntiosuuskunnan aikaansaamisesta. Syksyllä oli juurikasvinäyttely. Seuran toimesta on pitäjällä ollut työssä 2 puutarhaopettajaa ja yksi omenapuiden istuttaja.

V. 1904 on toiminta edelleen ollut vilkasta. Erikoisesti on huomio kiinnitetty kotieläinpuolen kehittämiseen pitämällä hevosnäyttely. Lisäksi hankittiin 6 kpl. rotuporsaita ja muutama kappale siitoslampaita ja vasikoita. Erikoisuutena on mainittava osuusmeijerin perustaminen. Myös seuran ansiosta on jäsenten keskuudessa toiminut mies ja naiskäsityökoulu, sekä ruuanlaittokoulu. On lisäksi retkeiltykin omassa kunnassa. Alulle on myös pantu yleinen maatalouskilpailu.
V. 1905 pidettiin koelypsykilpailut, siemenviljan ja juurikasvien näyttelyt, sekä järjestettiin karjanhoitokurssit. Lisäksi on toiminut 5 viikkoinen naisten käsityökoulu.
V. 1906 on pidetty naisten ja miesten kotiteollisuusnäyttely, pantu alulle lannan ja kesannonhoitokilpailut, perustettu ensimmäinen sonniyhdistys ja pidetty seuran toimesta 18 esitelmää eri puolilla kuntaa maataloudellisista kysymyksistä.
V. 1907 on perustettu turvepehkuosuuskunta ja toinen sonniyhdistys , pidetty kahdet metsänhoitokurssit ja kasvitarhakilpailu sekä maamiespäivät, pantu alulle metsänhoito ja suoviljelyskilpailu. Lisäksi on ollut keittokurssit.
V. 1908 on pidetty kananhoitokilpailut.
V. 1909 on pidetty arpajaiset, joista tuloja Smk 788:18.
V. 1910 on suunniteltu yhdist. karja- ja kotitalouskoulun perustamista Vehmaisten hovin kantatilalle. Pantu alulle vuoroviljelys, ojitus-, turvepehkun nosto-, lannanhoito-, koneenhoito- ja lypsykilpailut. Tehty retkeily ja pidetty siemennäyttely.
V. 1911 on ollut kahdet maamiespäivät ja siemennäyttely, ostettu 262 mk arvoinen apilanhankauskone, jaettu kilpailupalkintoina 436 mk.
V. 1912 palkattu ensimmäinen maatalousneuvoja. Väestön harrastusta maatalouteen koetetaan kiinnittää entistään enemmän.

V. 1913 on pidetty kahdet työkilpailut sekä hernekauran viljelyskilpailu. Seuran alueella on ollut 2 viikkoinen karjanhoitokurssi. Ensimmäisen marttayhdistyksen toiminnasta jo myös mainitaan.
V. 1914 on ostettu 200 kg. kultasade kauraa siemeneksi, hankittu siitoskarju, pidetty maamiespäivät. Päivillä keskusteltiin kotiteollisuusharrastuksen levittämisen tarpeellisuudesta, koska sellaisetkin työkalut, kuten lapiot, haravat, viikatteen varret ym. ostettiin valmiina.
V. 1915 valittiin toinen maatalousneuvoja ja pidettiin hevosnäyttely sekä tehtiin yksi retkeily, pantiin alulle rukiinviljelyskilpailu.
V. 1916 pidettiin ohran, vehnän ja perunanviljelyskilpailu, miesten käsityökursseja pidetty viidet ja naisille yhdet käsityökurssit.
V. 1917 on pidetty maatalousnäyttely ja perunanviljelys ja kasvitarhakilpailu.
V. 1918 ei mainittavampaa toimintaa ole ollut.
V. 1919 ostettiin Mullistaja, Hankmo-äes ja juurikasvihara. Pantiin alulle uudisraivausanomusten teko.
V. 1920 on hankittu pellavanloukutuskone, pidetty turvepehkun nostokilpailut, samoin isäntä ja emäntäpäivät.
V. 1921 on järjestetty 3 retkeilyä, vietetty isäntä ja emäntäpäivät.
V. 1922-23 on toiminta ollut hiljaista. Ainoastaan yhdet maamiespäivät on tänä aikana pidetty.

V. 1924 on toimeenpantu vuoden kestävät karjanhoito ja maitotalouskilpailut.
V. 1925 on ohjelmassa puu ja kasvitarhan hoitokilpailut sekä maamiesseuran 25 vuotisjuhla ja kahdet viikon kestävät ja kolmet yksipäiväiset kurssit.
V. 1926 on pidetty kesäjuhlat työmestaruuskilpailuineen, järjestetty juurikasvien viljelyskilpailu, sekä viidet pienviljelijäkurssit.
V. 1927 on ollut maamiespäivät, mehiläishoitokurssit, juurikasvienviljelyskilpailu, kyntökilpailu ja yksi retkeily.
V. 1928 on pidetty maamiespäivät, pienviljelijäkurssit, juurikasvien ja perunanviljelyskilpailut.
V. 1929 on pidetty maamiespäivät, kolmet viikon kestävät pienviljelijäkurssit, yhdet kylvökurssit ja metsäpäivät ja yksi retkeily, sekä palkattu seuralle maatalousneuvoja. Seuran toiminta lähtenyt voimakkaasti eteenpäin.
V. 1930 on alettu 3 vuotinen kokotalous ja laidunviljelyskilpailu, pidetty juurikasvinviljelys ja kyntökilpailut sekä neljät 2 päiväiset sian ja kananhoitokurssit ja neljä viikkoa kestävä karjanhoitokoulu. Myös maamiespäivät on pidetty. Maatalousneuvoja vaihtunut.
V. 1931 on pidetty maamiespäivät työmestaruuskilpailuineen ja maatalousnäyttely, jossa näyttelyesineiden luku 752, palkintojen raha arvo 2.500 mk sekä kuudet pelto ja kolmet maatalouspäivät. Neuvoja vaihtunut. Vihitty maatalousmuseo.
V. 1932 on pidetty maamiespäivät työmestaruuskilpailuineen ja kahdeksat peltopäivät sekä vehnänviljelyskilpailu. Lisäksi tehty 2 retkeilyä.
V. 1933 kilpailtu kynnössä, ojankaivuussa ja lypsyssä, pidetty seitsemät peltopäivät, kolmet rehunarvioimis- ja yhdet viljanpeittauskurssit. Lisäksi tehty yksi retkeily.
V. 1934 on pantu alulle 3 vuotinen puutarhakilpailu, pidetty maamiespäivät, kilpailtu 3 lajissa työmestaruudesta, järjestetty neljät peltopäivät ja yksi retkeily, hankittu maali ja 2 puutarharuiskua.

V. 1935 alettu lannan ja kalustonhoitokilpailu sekä kilpailtu työmestaruudessa ja herneenviljelyksessä, pidetty yhdettoista peltopäivät ja kahdet peittauskurssit sekä yksi retkeily. Maatalousneuvoja on vaihtunut.
V. 1936 on ollut kolmet työmestaruuskilpailut, pidetty viidet pelto- ja viidet peittaus- ja yhdet omenapuiden jalostuskurssit sekä maamiespäiviä kahdet ja tehty yksi retkeily.
V. 1937 pidetty isäntä- ja emäntäpäivät ja niiden yhteydessä työmestaruuskilpailut sekä 5 kk. naiskäsityökoulu on ollut toiminnassa ja käyty yhdellä retkeilyllä. Lisäksi on tehty 66 sokerijuurikkaan viljelyssopimusta. Maatalousneuvoja on vaihtunut.
V. 1938 on ollut sokerijuurikkaan hoitokilpailu 66 viljelijän kesken, pidetty yhteinen juhla Raudun maatalouskerhon kanssa työmestaruuskilpailuineen, samoin pidetty 30 sokerijuurikkaan viljelyskurssit sekä kahdet peittaus- ja yhdet AIV- ja laidunkurssit. Lisäksi suunniteltu 11 rakennuspiirustusta kustannusarvioineen.

Seuran johtokunta

Esimiehet: vv. 1889-1902 Matti Pennanen; vv. 1903-1904 Hjalmar Vesalainen; vv. 1905-1921 J. P. Kokko; vv. 1922-1923 Reino Heinonen; v. 1924 Matti Joro; v. 1925 J. P. Kokko; vv. 1926-1939 Toivo Paturi; vv. 1939-Albert Pulakka.
Sihteerit: vv. 1899-1902 Heikki Ihalainen; vv. 1903-1904 J. P. Kokko; v. 1905 J. H. Kosonen; vv. 1906-1916 M. Kukko; vv. 1917-1918 Toivo Joro; vv. 1919-1921 Juho Haajanen; 1922-1923 Reino Heinonen; vv. 1924-1925 Matti Pulakka; vv. 1926-1927 P. Blomqvist; v. 1928 Olli Elsinen; vv. 1929- Kusti Loponen.
Rahastonhoitajat: Sihteerit ovat samalla hoitaneet myös rahastoa. Erikoisina rahastonhoitajina ovat olleet: vv. 1917-1918 Tuomas Loponen; 1925 Matti Joro.

Johtokunnan jäsenet: vv. 1899-04 Simo Nuora; vv. 1899-00 Ivar Tuominen; vv. 1899-02 H. Kuparinen; vv. 1899-02 Martti Pyöttiö; vv. 1899-02 Sakari Luomala; vv. 1901-02 J. Klossner; vv. 1901-02 J. Mentu; vv. 1901-02 S. Valkonen; vv, 1901-04 Tahvo Rahikka; vv. 1903-08 Heikki Ihalainen; vv. 1903-04 J. H. Kosonen; v. 1905 A. Rastas; v. 1905 M. Kukko; vv. 1905-09 Juho Pietiäinen; vv. 1906-13 Juho Luomala; vv. 1906-08 Santeri Rastas; vv. 1908-16 T. Rahikka; vv. 1909-15 V. Lilloiva; v. 1910 Simo Äikäs; vv. 1914-23 Juho Pietiäinen; vv. 1914-21 Tuomas Loponen; vv. 1916-21 Juho Karhu; vv. 1917-21 Hj. Vesalainen; vv. 1922-24 Matti Pulakka; vv. 1922-24 Nikolai Vaskelainen; vv. 1922-24 Vihtori Lilloiva; vv. 1922-24 Juho Tepponen; vv. 1922-30 Matti Loponen; vv. 1922-24 J. Haajanen; v. 1925 Tuomas Loponen; v. 1925 Mikko Kukko; v. 1925 Jalmari Pehkonen; v., 1925 Mikko Komi; vv. 1925-33 Kalle Lemola; vv. 1926-33 Toivo Joro; v. 1926 Reino Heinonen; vv. 1926-28 V. Lilloiva; v. 1926 S. Loponen; vv. 1927-28 Matti Valkonen; v. 1927 Jalmari Pietiäinen; vv. 1928-31 Heikki Kiiski; vv. 1929- Jalmari Ihalainen; vv. 1929-40 Tuomas Monto; vv. 1934- Ville Pietiäinen; vv. 1934-40 Juho Vanjala.

Sääntöjen mukaan rahastonhoitaja ja sihteeri myös kuuluivat seuran johtokuntaan. Nämä tehtävät ovat yleensä lyhyin väliajoin muuttuneet henkilöltä toiselle, paitsi nykyinen rahastonhoitaja ja sihteeri Kusti Loponen on tätä tehtävää hoitanut huolella ja antaumuksella vuodesta 1929 lähtien. Seuran johtokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja on ollut opettaja, kunnallisneuvos J. P. Kokko, ollen hän tässä tehtävässä 17 vuotta, sekä tätä ennen yhden vuoden sihteerinä ja rahastonhoitajana. Toisena pitkäaikaisena puheenjohtajana on toiminut maanviljelijä, maatalousteknikko Toivo Paturi. Hän oli työssä innolla ja tarmolla mukana 14 vuoden ajan ja erosi tehtävästä Raudusta poismuuttonsa johdosta.

Seuran jäsenet

V. 1900 oli seurassa 57 jäsentä, 1910 39, 1926 60, 1930 200, 1935 334 ja 1938 585. Viimeinen jäsenmäärä oli kuudenneksi suurin Viipurin 1. maanviljelysseuran alueella.

Kunniajäsenet

Raudun maamiesseuran jäsenistä oli Viipurin 1. maanvilj. seura kutsunut kunniajäsenikseen 3 maanviljelijää, nimittäin Hjalmar Vesalaisen, Tuomas Monnon ja Matti Joron. He ovat kaikki olleet uutteria ja taitavia maanviljelijöitä sekä paikkakuntansa eturivin miehiä. Hj. Vesalainen on mm. kuulunut siihen suureen lähetystöön, jonka tehtävänä oli jättää Suomen kansan adressi Venäjän keisarille 5 p. maalisk. 1899.

Kokoukset

Kokoukset olivat maamiesseuratoiminnan voimakkaita ja elinvoimaisia eteenpäin viejiä. Niissä esitelmien, alustusten ja keskustelun avulla tulevat esille kulloinkin päivän tärkeämmät maataloudelliset kysymykset. Kokouksissa tuodaan selville se suunta, mihin päin maataloutta on kehitettävä ja ennen kaikkea ne ovat maataloushengen ylläpitäjiä ja kohottajia. V. 1900 oli yleisiä kokouksia 8. V. 1905 oli 10 yleistä ja 10 johtok. kokousta. 1910 oli 3 ja 3, 1915 oli 14 ja 1, 1920 oli 6 ja 5, 1925 oli 5 ja 9, 1930 oli 8 ja 12, 1935 oli 15 ja 8, sekä 1938 oli 18 ja 6.

Iltamat, juhlat ja näyttelyt

Iltamilla on aikaisemmin ollut osalta varoja kokoava merkitys, mutta pieneksi ei sovi arvioida myöskään niiden valistuksellista merkitystä, sillä onhan niiden ohjelmassa ollut puheita, esitelmiä ym. valistavaa ohjelmaa. Juhlatilaisuuksista mainittakoon: 1903 on pidetty ensimmäiset maamiespäivät. Maamiespäiviä, joissa useasti on kilpailtu työmestaruudesta, on eri vuosina seuran toimiaikana pidetty 13. V. 1909 on toimeenpantu arpajaiset juhlineen. Isäntä ja emäntäpäiviä, joissa martat ovat olleet mukana, on pidetty 1920, 1921 ja 1937. Maamiesseuran 25-vuotisjuhla on ollut 1925 ja v. 1926 on pidetty kesäjuhlat. V. 1938 on Raudun maatalouskerholla ja maamiesseuralla ollut syysjuhla työmestaruuskilpailuineen, edellisen viettäessä 10 vuotisjuhlaansa.
40 vuotiskautena on toimeenpantu 9 eri näyttelyä.
V:n 1901 syksyllä on pidetty ensimmäinen kasvinviljelys ja käsityönäyttely. Maatalouspuolella näytteillä on ollut ruista, kauraa, ohraa, vehnää, pellavia, herneitä, perunoita, lanttuja, turnipsia, nauriita ja heinänsiemeniä. Näyte eriä on ollut 109 ja niistä jaettu 12 palkintoa. Käsityöpuolella on ollut nähtävänä: kotikutoisia kankaita, pöytäliinoja, sängynpeitteitä, pyyheliinoja, sukkia, käsineitä, lankaa ym. Kaikkiaan 132 näytettä. Näistä on jaettu kaikkiaan 17 palkintoa.
Vuonna 1903 on pidetty juurikasvinäyttely, ja 1904 on toimeenpantu hevosnäyttely. V. 1905 on ollut siemenviljan ja juurikasvien näyttely. V. 1906 on pidetty naisten käsityönäyttely, mikä kuvaa naisten voimakasta halua kehittyä taitaviksi käsityön tekijöiksi. V. 1910 on jälleen pidetty siemenviljanäyttely. V. 1915 on ollut toinen hevosnäyttely ja v. 1917 on pidetty ensimmäinen maatalousnäyttely. Tästäkään näyttelystä ei ole tavattu luetteloa, paitsi tilinpäätös, josta ilmenee, että näyttelystä on ollut tuloja kaikkiaan 7.018:80 mk ja siitä on jäänyt puhtaaksi tuloksi 2.031:05 mk. Palkintoihin oli käytetty 1.690 mk.
V. 1931 on toimeenpantu suurempi maatalousnäyttely kuin aikaisemmat ovat olleet. Näyttelyssä on ollut 3 osastoa: peltoviljelystuotteet, lypsy ja pienkarjatalous , sekä puu ja kasvitarhaosasto. Palkintoja on jaettu maatalousosastolla seuraavasti Vehnästä 8 p., rukiista 22 p., ohrasta 14 p., kaurasta 22 p., tattarista 2 p., pavusta 2 p., puna apilasta 5 p., timoteista 7 p., turnipsista 24 p., juurikasveista 7 p. ja teknilliset tuotteet (kuten: jauhot, leipä, pellava, tupakka ym.) 14 p.
Lypsy ja pienkarjaosastolla on jaettu palkintoja: lehmistä 24 p., sonneista 6 p., hiehoista 2 p., sioista 4 p., lampaista 3 p., kanoista 11 p., ankoista 3 p., mehiläisistä 4 p. ja kaniineista 3 p. Puutarhaosastolla jaettu omenapuista 5 p. ja kasvitarhapuolella 45 p. säilykkeet mukaan luettuina.

Kilpailuja on ollut

Kyntökilpailut 1927, 1929, 1930, 31, 32, 33, 34, 35, 36 ja 1937. Ojankaivukilpailut 1931, 32, 33, 34, 35, 36 ja 1937. Lypsykilpailut 1905, 10, 31, 33, 34, 35, 36, 37 ja 1938. Heinäseipääntekokilpailut 1937, 1938. Kirveenvarrentekokilpailut 1937, 1938. Juurikasvien hoitokilp. 1903, 26, 27, 28, 29 ja 1930. Sokerijuurikkaanviljelyskilpailu 1938, Kesannonhoitokilpailu 1906. Vuoroviljelyskilpailu 1910. Ojituskilpailu 1910. Lannanhoitokilpailut 1910, 1935 ja 1936. Turvepehkunnostokilpailut 1910, 1913, 1920, 1921. Rukiinviljelyskilpailut 1915, 1916. Vehnänviljelyskilpailut 1916, 1932. Ohranviljelyskilpailut 1916. Perunanviljelyskilpailut 1916, 1917, 1928, 1932. Hernekauranviljelyskilpailut 1913, 1935, 1936. Laidunhoitokilpailut 1930, 1932, 1938. Metsänhoitokilpailut 1907, 1914, 1915. Puutarhanhoitokilpailut 1917, 25, 34, 35, 36, 1937. Kasvitarhanhoitokilpailut 1907, 1917, 1925. Kananhoitokilpailut 1908, 1935. Lypsykarjanhoitokilpailut 1924. Maatalouskilpailu 1904. Suoviljelyskilpailu 1907. Kalustonhoitokilpailut 1910, 1935. Maitotalouskilpailu 1924.

Kurssitoiminta

Kursseja on ollut: Käsityökurssit naisille 1904, 05, 16, 25, 1937. Käsityökurssit miehille 1904, 1916, 1929. Keittokurssi 1907. Hedelmien säilöämiskurssit 1925. Pienviljelijäkurssit 1925, 1926, 1928. Karjanhoitokurssit 1905, 1913, 1930. Sianhoitokurssit 1930. Kananhoitokurssit 1930, 1935. Mehiläishoitokurssit 1927. Metsänhoitokurssit 1907. Juurikasvien hoitokurssit 1925, 1928, 1929. Siemenviljan peittauskurssit 1933, 1936, 1938. Peltokurssit 1936. Rehunarvioimiskurssit 1933. Omenapuiden jalostuskurssit 1936. AIV kurssit 1938. Laidunkurssit 1938. Sokerijuurikkaan viljelyskurssit 1938. Käsityökurssit ovat olleet 5-viikkoa kestäviä, ja pienviljelijäkurssit yhden viikon pituisia.

Neuvojat

Seuran palveluksessa ovat olleet seuraavat maatalousneuvojat
V. 1912 Albin Koski, v. 1915 Kalle V. Keskimäki, vv. 1929-30 Yrjö Savijoki, v. 1930 Mikko Kiuru, vv. 1931-34 Väinö Iivonen, vv. 1935-37 Valtter Puotinen, vv. 1937-39 Arvo Syrjälä.

Vuoden 1939 jälkeen ei seuran toiminnasta ole paljon sanottavaa. Viralliset vuosikokoukset on pidetty ja varat on hoidettu. Viimeiseen johtokuntaan ovat kuuluneet Albert Pulakka puheenjohtajana, Kusti Loponen sihteerinä ja rahastonhoitajana sekä jäseninä Jalm. Ihalainen, E. Airosalo, Antti Määttänen, F. Relander ja Ville Pietiäinen.

Raudun viimeinen maatalousneuvoja, Arvo Syrjälä kirjoitti v. 1939 selostuksen Raudun maamiesseuran toiminnasta, ja maatalouden kehityksestä. Hänen aikomuksensa oli julkaista ne maamiesseuran 40 vuotisessa juhlajulkaisussa 27.12.-39, mutta 30.11.-39 alkanut sota keskeytti nämä toimenpiteet. Arvo Syrjälän kuoltua, on hänen vaimonsa Vappu Vuokko o.s. Vesalainen, luovuttanut nämä miesvainajansa kirjoitukset käytettäväksemme. Näin olemme tilaisuudessa selostamaan näitä asioita jo vainajana olevan henkilön kynällä. Teemme tämän kiitollisuuden ja kunnioituksen tuntein, innokasta ja uutteraa Raudun maatalouden kohottajaa kohtaan.

Maatalouden kehitys

Kansamme ollessa sidottuna suureen Venäjään, ei Raudun maatalous päässyt kehityksessään kulkemaan sitä latua, joka olisi kohottanut maanviljelijäväestön varallisuutta ja hyvinvointia. Etenkin viljan kasvatus oli raskaan painostuksen alla sen takia, että Venäjältä tuotiin tullivapaasti suuret määrät viljaa, jonka kanssa emme hintasuhteiden puolesta pystyneet kilpailemaan.

Rautulaiset – niin kuin muutkin rajapitäjien maanviljelijät – kävivät rahtiajoissa Venäjän puolella, ja sieltä saamillaan rahoilla ostivat viljaa, jauhoja, jopa valmista leipää. Lisäksi myytiin vähäisistä pelto ja niittyheinistä huomattava osa Pietariin, joilla rahoilla hankittiin kulutustavaroita ja ostettiin myös viljaa. Kun näin olivat asiat, sai peltoviljelys pysyä lapsen asemassa ja vailla omistajansa mielenkiintoa. Lisäksi peltoalat olivat pieniä ja ainoastaan kovien maiden viljelys oli käynnissä, hyvät niitty ja suomaat saivat seistä koskemattomina. Maataloustyövälineet olivat myös hyvin alkeellisia. Risukarhi, kokka aatra, nämä olivat pääasiallisimmat peltomuokkausvälineet. Väkilantojen käyttö oli myös yleensä tuntematonta. Puutteellisen lannoituksen ja muokkauksen ansiosta sadot jäivät pieniksi. Vaativien viljakasvien kasvatus ei ollut mahdollista, koska viljelijän ammattitaito ei siihen riittänyt ja maalta ei ollut tietoja saatavissa. Tähän suureen puutteellisuuteen tuli maamiesseuratoiminta avuksi. Sen toimesta alettiin levittää tietoja maanviljelijäväestön keskuuteen panemalla toimeen näyttelyjä, pitämällä kursseja ja esitelmiä, hankkimalla yhteisostoilla siemenviljaa, väkilantoja, siitoseläimiä, omenapuun taimia ja marjapensaita ym. sekä tekemällä opintoretkeilyjä.

Voimakkaasta yrityksestä huolimatta kulki kehityksen pyörä kuitenkin hitaasti eteenpäin siihen asti kunnes maamme saavutti itsenäisyyden. Rajan tultua suljetuksi, täytyi kiinnittää voimakas huomio maatalouden kehitykseen. Vesiperäisiä maita alettiin valtiovallan avustuksella raivata pelloiksi. Itsenäisyytemme aikana oli Raudussa raivattu uutta peltoa yli 2000 heht. Juurikasvien viljelys, karjan tuorerehuksi pääsi hyvään vauhtiin. Samoin kevätvehnä oli uusi tulokas peltokasviemme joukkoon. Viime aikoina oli sen viljelys huomattavan laaja. Sen antamat sadot olivat korkeita, niin laadultaan kuin määrältäänkin. Se kuuluu lähtemättömästi arvokkaampien viljelyskasviemme joukkoon. Samalla kun peltoalamme olivat suuresti lisääntyneet, oli niiden kasvukunto myös voimakkaasti noussut. Aikaisemmin nousivat perunasadot Raudussa n. 8.000 kg. hehtaarilta, viime aikoina 15.000-28.000 kg. Samoin oli laita myös muidenkin kasvien osalta. Ruissato vaihteli aikaisemmin 1000 kg. kahden puolen ha:lta, myöhemmin 1400-2000 kg. välimailla. Heinän kasvatuksessa tapahtui suorastaan vallankumous. Entisten heikkojen ”jussikko” ja niittyheinien tilalle oli tullut arvokas apilaheinä, joka antoi 5000-8000 kg. ha-satoja hyvin kalkituilla ja lannoitetuilla mailla. Lisäksi se kasvoi voimakkaasti hyvin hoidetuilla ja hiekoitetuilla suomailla, joissa ennen luonnonvaraisena kasvoi sammalta ja varpukasveja. Viimeisenä uutena tulokkaana viljelyskasviemme joukkoon ilmestyi 1938 keväällä sokerijuurikas. Sitä kasvoi 66 viljelijän pellossa 27,50 ha:n alalla. Lisäksi oli 28 maatalouskerholaisella sokerijuurikasta 2,50 ha:n ala. Koko kasvuala oli siis yht. 30 ha. Tästä saatiin 19.000 kg. keskisato ha:lta. Paras sato 35.600 kg. ha:lta saatiin Jalmari Lallukan pellosta HaapakyIästä. Vuonna 1939 lisääntyi sokerijuurikkaan viljelijäin luku 90 ja yhteinen sopimusala 73 ha. Maatalouskerholaisten ala 4 ha.

Se valtava nousu, mikä vuosina 1919-1939 oli Raudun peltoviljelyksessä tapahtunut, on luettava uusien viljelyskasvien, uusien kasvijalosteiden, monipuolisten maataloustyökalujen, hyvän muokkauksen ja ojituksen, lannoituksen, kalkituksen ja ammattiinsa kehittyneen ja valistuneen maanviljelijäin yhteistulokseksi. V. 1920 oli Raudussa hevosia 679 kpl. ja varsoja 58. V. 1937 oli hevosia 607 ja varsoja 78. V. 1920 oli lehmiä 2314 kpl. ja 1937 2702. V. 1920 oli sikoja yli 6 kk. 515 kpl. ja 1937 1020. Porsaita myytiin 1937 n. 13.000 kpl.

Suoviljelyä Orjansaaressa

Suurin yhtenäinen suoviljelysalue Raudussa oli Saijanjoen laakso. Tästä, noin tuhatkunta ha käsittävästä suoalueesta kuului noin kaksi kolmannesta Raudun pitäjään. Isojaossa suo jaettiin useiden kylien kesken, joista, esim. Haapakylän, Leinikylän, Maanselän ja Terolanmäen kylistä, oli suolle matkaa yli 10 km. Pensaikkoa ja huonoa heinää kasvavana antoi suo kovin heikkoja satoja. Luonnontilassa ollen oli se osaltaan lisäämässä hallan vaaraa lähellä olevien Orjansaaren ja Mäkrän kylien pelloilla.

Viime vuosisadan lopulla alkoivat muutamat Orjansaaren talolliset ajatella että: ”Mitähä jos kaivais’ kanavii, ni siinhä niittykii kuivais’ ja eikhä tuo hallakii vähenis’.” Tuumasta ryhdyttiin toimeen. Ensimmäinen heistä lienee ollut ”Samuli Partanen parahin”, joka ”läksi suota sonkimahan”, kuten kirjailija Korven Tuomo, (maanv. T. Monto) Raudun suopäiville 1928 kirjoittamassaan kronikassa lauloi. Siitä se alkunsa otti suoviljelys tällä suolla. Vuosisadan vaihteen tienoilla alkoivat tulla ”tunnetuksi Tuomas kuona” (lainaus ym. kronikasta) ja muut apulannat. Oli tultu huomaamaan, että löysä muta korjaantuu ajamalla sille savea ja hiekkaa. Pysyihän kaura ja heinä paremmin pystyssä sekä viljasäkki tuli painavampi, kuin ennen saveamista. Vapaussodan jälkeinen taloudellinen nousukausi, joka koko kannaksella oli ripeätä, oli sitä ennen kaikkea tällä suolakeudella. Maataloushallituksen rajaseututoimikunta tuki neuvojiensa kautta, voimakkaasti tätä kehitystä, järjestämällä mm. lannoituskokeita. Näissä kokeissa huomattiin, että tämä suo sisältää erikoisen runsaasti luonnonvaraista typpeä, kalin ollessa minimissä. Täällä ei siis tarvittu ollenkaan tuota kasvinravintoaineista kalleinta typpeä. Kali-fosforihappolannoituksella saatiin satoja, jotka olivat, huippuluokkaa. Rajaseututoimikunta järjesti täällä v. 1928, heinäkuussa kaksipäiväiset suopäivät, joilla esitelmien, puheiden ja retkeilyjen kautta sai moni lähipitäjienkin suoviljelijä kartuttaa tietojaan.

V:n 1920 jälkeen olivat myös kauempana asuvien niittypalstat vähitellen siirtyneet ostojen kautta orjansaarelaisten omistukseen ja laitettu viljelyskuntoon. Niinpä näkikin täällä, viime vuosikymmeninä, aina talvisin ajettavan tuhansia kuormia maanparannusaineita, kesäisin raivattavan kymmeniä hehtaareja uutta peltoa. Sekä avo-, että salaojia, kaivettiin kymmeniä kilometrejä. Rakennettiin latoja, joukossa käytännöllisiä, yliajettaviakin. Viime vuosikymmeninä olikin tämä suoalue kokonaan saatettu viljelykseen, tuottaen erinomaisia satojw, jotka puolestaan olivat voimakkaana vipusimena nostamassa tätä kulmakuntaa vaurauteen ja hyvinvointiin.

Kalastus

Sijaiten Keski-Kannaksella oli Rautu vesialueiltaan verraten vähäinen, omaten vain pienempiä sisäjärviä. Kalastukseen nähden olivat näistä merkittävimmät Leini- ja Rautjärvet sekä Seppälänjärvi ja sen läpi juokseva ja Vuoksenvirtaan laskeva Saijanjoki, johon myös alussa sanotut järvet Ruoko-ojan kautta yhtyivät, muita vähemmän tärkeitä järviä mainitsematta. Pääkalalajit olivat: hauki, lahna, ahven, särki ja salakka. Eksyipä joskus lohikin kalamiehen nuottaan. Myös rapuja saatiin näistä vesistöistä.

Lampuotiaikana viime vuosisadalla olivat sanotut järvet kuuluisia kalarikkaudestaan. Kerrotaan lahjoitusmaaherrojen saaneen järvistä nuotta-apajillaan hevoskuormittain kaloja. Estääkseen suurilla nuotilla harjoitettua ryöstökalastusta ja lisätäkseen järvien kalakantaa perustettiin v. 1928 alkupuolella Vehmaisten ja Leinikylän jakokuntien kalastuskunta, joka järjesteli pyyntitapoja ja pyydyslajeja, jakoi palkkioita mädistä kalanpoikasia haudottaville, sekä istutti järviin uusia kalalajeja, mm. muikun ja siian poikasia. Kalastuskunnan toimesta istutettiin järviin myös piisamimyyriä, jotka muutamassa vuodessa levisivät jopa naapurikuntienkin alueille.

Kalastuskunnan perustavassa kokouksessa oli läsnä 27 osakasta, etupäässä Mäkrän kyläläisiä. Kahden henkilön vastustaessa kalastuskunnan perustamista, päätti enemmistö sen perustaa. Säännöt hyväksyttiin ja johtokunta valittiin. Esimieheksi valittiin kauppias Joos. Sipponen ja jäseniksi talolliset Aadam Kuronen Mäkrältä, Aug. Mentu Vehmaisista, ja Juho Ihalainen Mäkrältä. Joos. Sipponen toimi esimiehenä 1932 saakka. Vuonna 1933 oli esimiehenä Armas Ihalainen, vv. 1934-36 Salomon Kinnari vuodesta 1937 lähtien N. Rannansuu. Sodan ja alueluovutusten takia lopetti kalastuskunta toimintansa v. 1948, luovuttaen jäännösvaransa 1400 mk tämän kirjasen hyväksi.