Kaupat

Liike-elämä

Raudun Osuuskauppa r.l.

Vuosisadan vaihteessa kävivät osuustoiminta aatteen ensimmäiset tuulahdukset yli Suomenniemen. Taloudellinen toimeentulo oli aina ollut peltojen kyntäjälle ja muille vähäväkisille tukalaa. Näissä olosuhteissa oli luonnollista, että kansamme sankoin joukoin omaksui osuustoiminta aatteen verrattain nopeassa tahdissa. Alettiin ymmärtää, miten suuri voima piilee vähävoimaisten yhteenliittymisessä. Edellä mainitun heräämisen vaikutuksesta pyydettiin ja saatiin silloin myös Rautuun Pellervo Seuran neuvojia luennoimaan, ja erilaisia osuuskuntia alettiin perustaa.

Raudun osuuskaupan syntysanat lausuttiin toukokuussa 1907. Asian alkuunpanijana mainitaan kirkkoherra Adam Järveläinen, joka katsotaankin Raudun osuuskaupan ”isäksi”. Hän oli pitemmän aikaa neuvotellut isännöitsijä J. E. Mennun ja maanv. Jac. Klossnerin kanssa, ja kun nämä miehet olivat luvanneet kannatuksensa, ryhdyttiin osuuskaupan perustamispuuhiin. Kirkkokuulutuksella kutsui kirkkoherra Järveläinen perustavan kokouksen koolle 20. päiväksi toukokuuta 1907. Kokoukseen, joka pidettiin kunnantuvalla, oli saapunut noin 60 isäntämiestä. Asian alustajana ja kokouksen puheenjohtajana toimi kirkkoherra Järveläinen. Käytetyistä puheenvuoroista ilmeni, että osuuskauppaa pidettiin paikkakunnalle ei ainoastaan suotavana, vaan myös tarpeellisena, joten osuuskauppa päätettiin yksimielisesti perustaa. Laillinen perustaminen siirrettiin kuitenkin tuonnemmaksi, kunnes saataisiin säännöt ja muut tarpeelliset tiedot asiassa. Tässä kokouksessa valittiin 45 henkinen toimikunta asiaa edelleen kehittämään. Virallinen perustava kokous pidettiin sitten kunnantuvalla saman vuoden kesäkuun loppupäivinä. Kokouksessa hyväksyttiin säännöt ja valittiin ensimmäinen hallitus.

Hallitukseen tulivat valituiksi: puheenjohtajaksi kirkkoherra A. Järveläinen, jäseniksi: työmies Jalmari Koskinen, talolliset Santeri Rastas, Matti Monto ja Heikki Vähäniemi. Varalle Heikki Määttänen, M. Loponen ja Viktor Lilloiva. Hallituksen ensimmäisenä toimenpiteenä oli hankkia liikkeelle oma talo ja tontti. Elokuussa samana vuonna onnistuttiinkin Sumpulan hovin omistajalta, valtioneuvos A. Fock’ilta vuokraamaan noin 1 ha:n suuruinen tontti kirkonkylästä 50 vuodeksi, sekä ostamaan Sumpulan sahalta erään rakennuksen liikehuoneustoksi. Tämä rakennus maksoi paikan päällä silloin 180 ruplaa (Suomen rahassa noin 500 mk.) Tontin vuokrasummasta ei ole tietoa. Tontti ostettiin myöhemmin omaksi. Vaikkakin liikerakennuksen hinta oli näin pieni, vaati se jäseniltä suuria uhrauksia, sillä rahan mainitaan silloin olleen ”kiven alla”. Suuren innostuksen vallitessa tuotiin talo sitten talkoilla kirkonkylään. Näistä talkoista kerrotaan, että väkeä oli enemmänkin kuin olisi tarvittu. Talkoissa tarjottiin runsaasti ”tsaajua” (teetä rinkelien kera) ja rokkaa. Eräässä kaupan kronikassa mainitaankin: ”Talkoilla se kauppatalo kirkonkylään tuotiin, kovasti myös juhlittiin ja tsaajua myös juotiin.”

Talkoitten innokkaampana järjestäjänä ja puuhaajana mainitaan mm. Viktori Lilloiva, joka lienee (sotaväessä oppineena) keittänytkin talkoorokan ja kantanut pöytään, sillä samassa kronikassa mainitaan edelleen: ”Lilloivalle puuhistaan, täytyy etusija antaa, Hän se tahtoi talkohissa, myös rokkapodin kantaa”.

Rakennuspuuhat edistyivät nopeasti. Talo annettiin rakennettavaksi urakalla Matti Monnolle Potkelasta. Hän oli sen osuuskaupalle rakentanut ”sopuhinnasta” koska talo tuli omalle kaupalle. Talo valmistui jo syyskuussa samana vuonna. Kuten aikamääristä ilmenee, tapahtui kaikki varsin nopeassa tahdissa. Mutta vaikka alkupuuhat edistyivät suuren innostuksen vallassa, ilmestyi ennen pitkää tielle suuria vaikeuksia. Hankkeen eteenpäin viemiseksi tarvittiin pääomaa, jota ei ollut. Lainaa koetettiin hakea monestakin paikasta, mutta epäonnistuttiin. Kukaan rahamiehistä ei luottanut uuteen yritykseen. Osuuskassan pääomat ja liikevaihto olivat silloin niin pieniä, ettei se pystynyt kauppaa auttamaan. Viimein saatiin pieniä lainoja muutamilta yksityisiltä.

Pöytäkirjoista havaitaan, että ensimmäisiä lainoja antoivat seuraavat: Adam Järveläinen 100 markkaa ja 100 ruplaa (267 mk Suomen rahassa), Simo Ruuna 250 mk, Sofia Klossner 50 mk, Matti Liira 16 ruplaa (43 mk), Antti Nahkuri 58 mk, Mikko Falck 7 ruplaa 50 kop (20 mk), Juho Suikkanen 6 ruplaa (16 mk) ja Pekka Liukkonen 10 mk. Tällä summalla hankittiin sitten ensimmäiset kauppatavarat Pietarista, sekä Viipurista. Ostoissa oli mukana kirkkoherra Järveläinen, joka osasi Venäjän kieltä, joten kaupanteko tukkumyyjiltä voitiin Pietarissa toimittaa ilman välikäsiä. Kun näin oli saatu pienet tavaravarastot ostetuiksi, päätettiin avata kauppa. Talo oli vaatimaton, samoin kaupan kalusto. Kun vastustajatkin pääsivät kurkistamaan, mitä siellä oli, puhkesivat he pois tullessaan ivanauruun, ja ristivät osuuskaupan ”maailmankaupaksi”. Tämä ”Maailmankauppa” aloitti kaupantekonsa marraskuun 10. päivänä 1907.

Ensimmäiset kaupat tehtiin ilman vaakaa. Käytettiin vain tavallista puntaria. Mutta ”seinät eivät myy, eikä edes komea kalustokaan, vaan se henki, joka kaupassa vallitsee”, oli joku perustajajäsen sanonut. Ja niin se oli. Kaupanteko oli alusta lähtien ollut verrattain vilkasta, sillä joulukuun loppuun mennessä kohosi myyntimäärä noin 15.000 markkaan silloista rahaa. Henkilökuntaa oli 2 ja jäseniä 258 henkeä. Seuraavana vuonna kohosi myyntimäärä huomattavasti, ja liikkeen palveluksessa mainitaan olleen 5 henkeä. Myynti oli mk 75.000: ja nettoylijäämä mk 830:-. Jäseniä oli 283. Seuraavan vuoden myynti oli suunnilleen sama ja nettoylijäämää mk 2.259: . Vuoden 1910 myynti jäi edellistä jonkun verran alle, mutta myyntiylijäämää oli 3.334 mk. Vuosi 1911 kuljettiin jo nousun merkeissä. Liikettä oli päätetty laajentaa. Sirkiänsaarelle avattiin sivumyymälä, sekä kirkonkylään perustettiin leipomo. Myynti nousi mk 98.000: ja omat rahastot olivat vuoden päättyessä mk 11.935: Henkilökunnan luku oli noussut 7. Vuonna 1912 häiritsivät liikkeen toimintaa suuret erimielisyydet. Pidettiin lukuisia kokouksia, joitten tuloksena oli, että kaksi hallituksen jäsentä erotettiin. Samalla pyysi liikkeen johtaja K. Allenius eron toimestaan. Ylijäämä huononi. Lähemmäs kolmasosa jäsenistä erosi, mutta liikkeen myynti nousi siitä huolimatta, nimittäin mk:aan 126.784: . Jäseniä oli vuoden lopussa 211. Seuraava vuosi oli hieman suotuisampi. Erimielisyydet kumminkin jatkuivat ja kilpailijoitten propaganda oli kiihkeää. Kaikesta huolimatta kohosi liikevaihto mk:aan 158.128: , nettoylijäämän ollessa 6.192 mk. Jäsenmäärä kohosi 230:een. Ensimmäisen kerran jaettiin voittoprosenttia ostajille.

Vuosi 1914 oli ns. ”Maailmansodan” alkamisvuosi, joka koetti osuuskauppaa varsin lujasti. Heti sodan syttymisen jälkeen oli pakko ruveta varovaisuustoimenpiteisiin monessakin asiassa. Velaksimyyntiä oli jo harjoitettu varsin suuressa määrässä ja Venäjän rahan kurssi laski päivä päivältä. Tästä oli osuuskaupalle suurta haittaa ja suoranaista vahinkoa, sillä paikkakunnalla ei juuri muuta rahaa liikkunutkaan kuin Venäjän rahaa. Kaukonäköisyydessään hallitus päättikin heti lopettaa velkakaupan ja Venäjän rahaa otettiin vastaan päivän kurssia alhaisemmalla kurssilla. Siitä huolimatta jäi osuuskaupalle aika huomattavia summia Venäjän rahaa, joka menetti arvonsa kokonaan.

Tavarain myyntiä ruvettiin hieman säännöstelemään ja vuosi päättyi, alkuaikojen vahingoista huolimatta, kokolailla onnellisesti. Vuosimyynti oli mk 173.062:- nettoylijäämää mk 6.823: Jäseniä 306. Vaikkakin sota v. 1915 jatkui, uskallettiin liikettä huomattavasti laajentaa. Maanselän kylään avattiin sivumyymälä ja jäsenmäärä lisääntyi 60:llä. Samana vuonna päätettiin liittyä myös SOK:hon. Elintarvikejakelussa täytyi tehdä huomattavia rajoituksia, mm. jauhoihin nähden. Kuitenkin saatiin tavaraa siksi paljon, ettei vakavimpia valituksia kuulunut. Vuosimyynti oli mk 221.326:- ja nettoylijäämä mk 7.891:-. Jäseniä oli 306. Vuonna 1916 laajennettiin taaskin liikettä. Sivumyymälät perustettiin Raudun asemalle ja Raasuliin. Jäsenmäärä nousi 522:een. Elintarvikkeitten saanti tiukkeni sodan yhä jatkuessa. Raha väheni kansalta ja velaksimyyntiä vaadittiin kaikissa osuuskunnan kokouksissa. Mainitaan mielialan näissä kokouksissa kohonneen siksi korkealle, ettei kokousta voitu jatkaa, ennen kuin välillä oli, mielten rauhoittamiseksi laulettu ”Karjalaisten laulu”. Liikkeen vuosimyynti nousi mk:aan 234.927:- ja nettoylijäämä oli mk 12.954:-. Vuosi 1917 elettiin taas nousun merkeissä. Liikevaihto kasvoi huomattavasti, mutta jakelussa oli suuria häiriöitä. Sodan takia supistui elintarvikkeitten tuonti Venäjältä ja helmikuussa vehnäjauhot sekä sokeri joutuivat kortille. Toukokuussa ei ruisjauhojakaan myyty enää kuin perheellisille 3 kg:n erissä viikkoa ja perhettä kohti. Kun parhaillaan rakennettiin Raasulin Hiitolan rautatietä, oli paikkakunnalla paljon vierasta työväkeä. Näiltä vierailta evättiin jauhojen saanti kokonaan, kun he syöttivät ruisjauhoja hevosilleen. Vuoden lopussa muuttui tilanne erittäin kireäksi paikkakuntalaisten ja rautatieläisten välillä, josta kaupallekin koitui suuria vahinkoja. Vuosimyynti oli mk 1.386.296:- ja nettoylijäämä kohosi mk:aan 93.057:- Jäseniä oli 642.

Vuosi 1918 oli koko maassa eripurainen, ja tammikuussa alkanut sota teki Raudun veristen taistelujen tantereeksi. Osuuskaupan varastot tuhoutuivat sodassa. Liikerakennukset kuitenkin säilyivät. Vuosi 1918 ansaitsisi oman, pitemmän kirjoituksensa, mutta sivuutamme tämän kansamme elämässä sattuneen rikkinäisen aikakauden mahdollisimman kevyesti. Mainitsemme vain, että sodan syttyessä kaikki miespuoliset jäsenet joutuivat sotaan ja liiketoiminta loppui kokonaan. Muutamien aikojen kuluttua sodan päättymisen jälkeen aloitettiin liiketoiminta uudelleen. Monessa kohdassa oli aloitettava aivan alusta. Jäsenmäärä oli laskenut 325:een, samoin liikevaihto mk:aan 886.120:- Nettoylijäämää tosin saatiin mk 79.698:- mutta tämä tapahtui seuraavan vuoden kustannuksella. Vuosi 1919 oli liikkeen myyntiin nähden ilahduttava. Myyntimäärä nousi mk:aan 2.574.807:-, jäsenmäärän pysyessään suunnilleen ennallaan. Kaikesta huolimatta liike tuotti tappiota siksi suuren summan, että liiketoiminnan jatkaminen vaati erikoistoimenpiteitä. Tuli taas erimielisyyksiä ja oikeudenkäyntejäkin, sillä tileissä oli ”sanomista”. Liikkeen toimitusjohtaja (Klemetti) erosi omasta pyynnöstään. Samoin erosi entinen hallitus.

Viimeinkin erimielisyyksistä sovittiin, ja vuosi 1920 aloitettiin nousun merkeissä. Osuuskunnan jäsenmäärä nousi, samoin kohosi liikevaihto mk:aan 3.025.867:-, nettoylijäämän ollessa mk 42.175:-. Liikkeen johtajaksi tuli J. Pulli. Rakennettiin uusi päämyymälä, henkilökunnan asuntorakennus ja sauna. Vuosi 1921 elettiin jatkuvasti nousun merkeissä. Myynti nousi mk:aan 4.360.293:- ja nettoylijäämä mk:aan 60.020:-. Jäsenmäärä kohosi 422:een. Vuosi 1922 oli edellisen kaltainen, myynti, myyntiylijäämä ja jäsenet miltei samat, kuin v. 1921. Palkealaan avattiin sivumyymälä. Vuonna 1923 rakennettiin Sirkiänsaarelle oma myymälärakennus, asemalle rakennettiin uusi varastorakennus, aseman myymälälle ostettiin toinen tontti. Jäsenmäärä kohosi 548:aan, myynti nousi mk:aan 4.680.019:-, mutta liike tuotti tappiota. Syyksi mainittiin rakennuksista johtuneet suuret korkomenot, kova kilpailu ja ennen kaikkea velaksimyynti, joka oli tuottanut luottotappiota.

Seuraavat neljä vuotta olivat liikkeen varsinaisia nousuvuosia. Sivumyymälöitä avattiin Mäkrälle ja Orjansaarelle. Vuodesta 1927 mainittakoon, että vuosimyynti nousi mk:aan 6.120.787:-, nettoylijäämää oli mk 224.148:- ja jäsenmäärä 594. Kysymyksessä olevan vuoden loppupuolella kohtasi liikettä suuri vastoinkäyminen. Liikkeen uusi ja ajanmukainen päämyymälä tuhoutui tulipalossa perustuksiaan myöten. Kauppavarasto saatiin pääasiallisesti pelastetuksi. Seuraavina vuosina, aina vuoteen 1933, jotka vuodet tunnetaan ”pulavuosien” nimellä, laski liikkeen myynti, ollen kuitenkin 5 miljoonan vaiheilla. Jäsenmäärä kohosi sitä vastoin jatkuvasti.

Päämyymälän tuhoutumisen jälkeen ruvettiin suunnittelemaan osuuskaupan keskustoimipaikan siirtämistä Raudun asemalle. Suunnitelman mukaan piti asemalle rakentaa suuri keskusvarasto ja konttorirakennus. Viimemainittua varten oli tontti ostettu jo aikaisemmin. Tätä suunnitelmaa silmälläpitäen, rakennettiin kirkonkylään, palaneen päämyymälän tilalle, tiilinen myymälärakennus. Asemalle rakennettiin noin 60 mtr pitkä ja 10 mtr leveä keskusvarastorakennus, lämpimine osastoineen ja kellareineen. Se tuli noin 300 mtr päähän Raudun asemalta pohjoiseen päin, aivan radan viereen, joten lastaus ja purkamistyöt voitiin suorittaa suoraan vaunusta. Entuudestaan oli tämän uuden varastorakennuksen vieressä toinen, noin 30X10 mtr suuruinen varastorakennus. Nämä tyydyttivätkin liikkeen tarpeet toistaiseksi. Konttorirakennus olisi, suunnitelman mukaan rakennettu noin 300 mtr päähän varastorakennuksesta. Konttori siirrettiin asemalle, valtiolta vuokrattuihin rakennuksiin. Myös liikkeen johtajan asunto järjestettiin konttorin läheisyyteen.

Varsinaista konttorirakennusta ei ehditty pula ajan takia rakentaa. V. 1931 erosi johtaja Juho Pulli ja alkuperäinen suunnitelma jäi toteutumatta. Seuraava johtaja E. Eräkorpi näki edellisessä suunnitelmassa pelkkiä huonoja puolia ja ajoi parin vuoden aikana innokkaasti sitä päämäärää, että konttori olisi siirrettävä kirkolle takaisin, keskusvarasto lopetettava ja siirrettävä kirkonkylän myymälän yhteyteen. Asiaa käsiteltiin monessa kokouksessa ja loppujen lopuksi hyväksyttiin. V. 1934 alussa tehtiin vastaavat siirrot kirkonkylään. Kirkolle rakennettiin lisää yksi varastorakennus ja kellari. Johtajalle vuokrattiin osuuskassalta ajanmukainen huoneusto. Päämyymälän yhteydessä olleesta johtajan asunnosta annettiin osa myymälänhoitajalle ja osa muulle henkilökunnalle. Tarkoitus oli myöhemmin rakentaa asuintalo johtajaa varten. Samoin oli tarkoitus rakentaa uusi ajanmukainen leipomo. Jos tarkastamme liikkeen kehitystä vuodesta 1933 eteenpäin, niin huomaamme, että osuuskaupalle on kasvanut 11 uutta kilpailijaa (niitä oli pulavuosien alkaessa vain 2). Osuuskauppa ei voinutkaan enää ajatella laajentamisyrityksiä, sillä kireä kilpailu vaati kaiken tarmon ja pääomat. Tässä kilpailussa kuitenkin osuuskauppa piti puolensa. Myyntimäärä tosin ei noussut ennen vuotta 1936, jolloin se saavutti noin mk 6.000.000: suuruisen myyntimäärän, eli suunnilleen saman tason kuin mitä se oli ollut ennen pulakautta. Oli luonnollista, ettei tänä aikakautena rakennettu mitään muuta kuin palaneen Sirkiänsaaren myymälän tilalle uusi, uudenaikainen myymälä, ja päämyymälässä tehtiin pieniä muutoksia.

V. 1938 avattiin Huuhdin kylään uusi sivumyymälä, joka olikin tarpeen vaatima, sillä Palkealan ja Sirkiänsaaren kylien välillä, (välimatka 10 km) ei osuuskaupalla ollut myymälää. Myymälä toimi ensin vuokrahuoneustossa, mutta aikomus oli rakentaa sinnekin oma talo. Sota esti suunnitelman toteuttamisen. V. 1937 lähtien rupesi myyntimäärä kuitenkin jatkuvasti nousemaan, saavuttaen vuonna 1939 huippunsa, jolloin vajaan 11 kuukauden myynti oli mk 7.549.700:-. Äkisti alkanut talvisota keskeytti sen ajanjakson toiminnan. Jos luomme lyhyen silmäyksen osuuskaupan toimintaan, sen perustamisesta lähtien talvisotaan saakka, niin havaitsemme, että kun aivan tyhjästä on aloitettu, niin monien vastoinkäymisten ja taistelujen melskeistä selviytyneinä on jäänyt kaunis todistus osuustoiminnan saavutuksista, ei ainoastaan aatteelliselta alalta, vaan myös taloudelliselta puolelta. Talvisodan alkaessa oli Osuuskaupalla seuraavat taloudelliset arvot: Kirkonkylässä noin 1.25 ha suuruinen liiketontti, jossa oli ajanmukainen kivinen toimitalo, isohkot ajanmukaiset varastorakennukset, kahvila, leipomo ja teuraskarjankokoamispaikka. Kirkonkylässä harjoitettiin sekatavarakaupan ohella kahvila , leipomo ja kirjakauppaliikettä. Täällä oli myös liikkeen keskusvarasto, konttori ja säästökassa. Lähellä kirkonkylää oli noin 2 ha:n suuruinen maapalsta, joka oli sovelias koeviljelykselle tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen. Asemalla oli 2 tonttia, joista toinen oli varattu konttorirakennuksia varten ja oli rakentamaton. Toisella oli aseman myymälä. Edelleen oli asemalla suuri entinen keskusvarastorakennus, jota käytettiin varastona. Sirkiänsaaressa, Palkealassa, Raasulissa, MaanseIässä, Mäkrällä ja Orjansaaressa olivat liikkeellä myös omat tontit sekä niille rakennetut ajanmukaiset myymälä ja varastorakennukset. Myymälä ym. kalustot olivat uudenaikaiset ja kauppa pyöri, kuten sanotaan jo ”omalla painollaan”.

Kuten tunnettua, talvisota keskeytti kaiken. Talvisodan jälkeen v. 1942 oli rautulaisilla taas tilaisuus mennä Rautuun. Ennen kaikkea tarvittiin kauppaa. Osuuskaupan kohdalla oli sodan tuho ollut täydellinen. Kaikki rakennukset, paitsi muutamia kellareita ja kaivoja, olivat tuhoutuneet aivan maan tasalle. Kun ei mitään ollut, aloitettiin taas alusta. Myymälä avattiin Keripadan kylään kelloseppä Paavo Sojakan taloon siksi ajaksi, kunnes kirkonkylään ehdittiin pystyttää väliaikainen myymälärakennus. Tämän rakennuksen hommasi SOK siten, että rakennutti Mikkelissä levytaIon, joka sitten siirrettiin Rautuun. Kun tämä väliaikainen myymälä oli saatu kuntoon, avattiin kirkonkylässä myös parakkikahvila. Varastoiksi kyhättiin samaten kolme pahviparakkia. V. 1943 vuokrattiin Palkealasta Mikko Tyynyseltä huoneusto sivumyymälää varten, ja myymälä avattiin myös Palkealan kylään, vaikka paikka oli niin lähellä rintamaa, että tykinammukset saattoivat lentää myymäläänkin. Samana syksynä rakennettiin kirkolle myös viljankuivaamo ja hevostalli. Seuraavana vuonna, eli v. 1944, ruvettiin kunnostamaan aseman myymälää. Kun myymälän tontilla sattui olemaan venäläisten sinne tuoma talo, niin talo ostettiin valtiolta ja kunnostettiin myymälää varten. Talo olikin jo siksi kunnossa, että juhannuksena olisi avattu siihen myymälä. Mutta kun uusi sota syttyi, ja kaikkien oli taas lähdettävä Raudusta, jäi myymälä avaamatta. Aseman seudun pommituksessa ennätti myymälä jo kärsiä huomattavia vahinkojakin, pommin lävistäessä seinän ja rikkoen akkunat. Vuoden 1944 sota merkitsi koko Raudulle, ja siis myös osuuskaupalle loppua. Tässäkin sodassa tuhoutui osuuskaupan omaisuudesta suurin osa siitä vähästä, mitä tällä välin oli ennätetty koota. Kuitenkin onnistui evakuoimistyö jotakuinkin tyydyttävästi. Pelastetuksi saatiin arvokkaampi omaisuus, tilikirjat ja osa arkistoa. Kun jälelle jäänyt omaisuus muutettiin rahaksi, ja menetetystä omaisuudesta saatiin pieni korvaus, voitiin ryhtyä selvityspuuhiin, jota on jatkunut aina v. 1950 saakka. Kun kaikki velat saatiin maksetuksi ja suurin osa saatavista perityksi, niin olikin osuuskaupan jäämistö helposti selvitettävissä. Tähänastisten laskelmien mukaan jää osuuskaupan omaisuudesta jälelle, riippuen obligatioitten kurssista ja mahdollisista muistakin tekijöistä, noin 1.500.000-2.000.000 mk, jonka summan jäsenet ovat päättäneet lahjoittaa Rauta-Säätiölle rautulaisten hyväksi käytettäväksi. Osuuskaupan pitkäaikaisesta toiminnasta olisi vielä paljon kirjoittamista, mutta tila ei sitä salli. Tähän kirjoitukseen liittyvät valokuvat ja tilastolliset ym. taulukot valaisevat asiaa omilta kohdiltaan.

Tämän kirjoittaja, joka on nähnyt osuuskaupan monet vaiheet, uskoo, että osuuskaupan jäsenille on jäänyt osuuskaupasta pitkäaikainen muisto. Me osuuskaupan jäsenet pidimme sitä omana kauppanamme, niin kuin se olikin.. Muistamme ne lukuisat alue ja yleiset kokoukset, joissa oli satamäärin osanottajia. Muistamme lukuisat hedelmälliset keskustelutilaisuudet ja kokousmenot, joissa rohkeasti esiintoimme kauppamme puutteet ja esitimme toivomuksia. Jos tarve niin vaati, ”haukuimme” kauppamme toimihenkilöt johtajaa myöten, kainostelematta totuutta. Muistamme ne lukuisat juhlatilaisuudet, jotka toivat meille virkistystä ja antoivat uutta innostusta asiaan. Muistamme, kuinka monet meistä tarpeen vaatiessa tuimme kauppaamme sen vaikeina hetkinä. Takausmiehiä ei tarvinnut koskaan pitkälti etsiä, niitä sai kun vähän katseli ympärilleen. Muistamme myös säästökassan, johon kelpasivat vaikka kuinka pienet erät, ja kuinka siitä oli helppo nostaa säästöjä.

Raudun Osuuskauppa on päättänyt toimintansa. Jälkiselvitystä ehkä kestää v. 1950 loppuun. Sen jälkeen ei enää tunneta kaupan nimeäkään. Yli 40 vuoden taipaleelta kaupalla on ollut sekä myötä että vastoinkäymisiä. Monasti on kauppa noussut tyhjästä ja monasti tuhkastakin. Uskollinen jäsenkunta on kantanut raskaita uhrejakin kauppansa puolesta, mutta aina uskonut tulevaisuuteen. Tämä usko ei ole koskaan pettänyt. Hävinneen tilalle on aina noussut uusi ja parempi. Jos osuuskauppa on nyt sortunut lopullisesti, on se tapahtunut sellaisen ylivoiman edessä, jota koko Suomen kansa ei voinut vastustaa.

Raudun Osuuskauppa r.l:n hallitus

Hallitukseen ovat kuuluneet seuraavat henkilöt: Adam Järveläinen 1907-1909 puheenjohtajana; J. E. Mentu 1910-1919 puheenjohtajana; Juho Luomala 1918-1921 puheenjohtajana; Matti Monto 1907-1919; Jalmari Koskinen 1907-1919; Santeri Rastas 1907-1910; Heikki Vähäniemi 1907-1910; Heikki Määttänen 1907-1910; Mikko Loponen 1907-1910; Viktor Lilloiva 1907-1912 ja 1914-1916; Juho Pietiäinen 1908-1912; Mikko Hallikainen 1908-1912; Tuomas Vuorikkinen 1907-1918; Yrjö Loponen 1910-1914; Juho Kukko 1910-1912; Jac. Klossner 1913-1915; Juho Siitonen 1913-1914; Matti Honkanen 1913-1916; J. H. Kosonen 1915; Nestor Lemola 1910-1916; Taavetti Hännikäinen 1912-1914; Mikko Kukko 1912-1915; Kalle Hollari 1915-1916; Toivo Joro 1920; Nikolai Falin 1920; Antti Kiesiläinen 1918-1921; Matti Remes 1918-1919; Kalle Lemola 1918-1921; Juho Haajanen 1920; Tuomas Loponen 1918-1919; Jalmari Pehkonen 1921; Matti Paukkunen 1921.

Hallintoneuvosto

Puheenjohtajat: Jacob Klossner 1922-1923; J. P. Kokko 1924-1927 ja 1930; Antti Nuija 1928-1929; Toivo Paturi 1930-1933; Matti Pulakka 1934-1950.
Jäsenet: J. P. Kokko 1922-1937; Toivo Paturi 1930-1938; Dimitri Sorvali 1922-1924 ja 1931-1942 ja 1946-1949; Antti Nuija 1922-1928; Lauri Halonen 1922-1949; Paavo Tepponen 1922-1942; August Loponen 1922-1923; Juho Pietiäinen 1922-1924; Adam Järveläinen 1922; Jalmari Koskinen 1922-1923; Matti Honkanen 1922-1924; Simo Äikäs 1922-1931; August Murto 1924-1932; Matti Junni 1923-1934; Matti Loponen 1924-1942; Antti Karikuusi 1925-1930 ja 1944-1949; Viktor Kerminen 1927-1932; Hannes Ihalainen 1928-1949; Juho Ihalainen 1924-1927; Edvard Junni 1934-1949; Toivo Joro 1926-1927; Antti Tuokko 1926-1932; Juho Luomala 1928-1930; Heikki Paakkinen 1931-1939; Vihtori Toivonen 1932-1949; Antti Lattunen 1933-1949; Juho Mentu 1943-1949; Juho Sojakka 1943-1949; Mikael Tyynynen 1943-1945; Arvid Monto 1942-1944; Emil Loponen 1942-1944; Jalmari Rontu 1945-1949.

Johtokunta

Puheenjohtajat: Juho Pulli 1922-1931; Eero Eräkorpi 1931-1938; Matti Pullinen 1938-1943; Kaarlo Asomaa 1943-1949.

Matti Loponen 1942-1949; Jalmari Pehkonen 1942-1948; Aleks. Vaskelainen 1949-; Juho Mentu 1949-; Jalmari Ihalainen 1949-.

Liikkeenhoitajat: Matti Partanen 1907-08; S. V. Kohtanen 1908- 09; Kalle Alenius 1910-11; Matti Kiesiläinen 1912-?; Emil Stavenhagen ? -1918; Matti Klemetti 1919-21? Juho Pulli 1922-31; Eero Eräkorpi 1931-38; Matti Pullinen 1938-43; Kaarlo Asomaa 1943-49.

Kirjanpitäjät: Ilmari Kuittinen, Aino Äikäs, Martta Valvio, Julia Lindbäck, Sirkka Järveläinen, Meeri Hynninen, Vieno Puranen, Kaarlo Asomaa, Aili Järvinen, Helmi Latva, Martta Lötjönen, Kerttu Heikkilä, Aili Rajo, Annikki Sipari.

Varaston ja keskusvaraston hoitajia: Juho Hännikäinen 1922-24; Jalmari Koskinen 1924-27; Kaarlo Asomaa 1927-39.

Myymälänhoitajista muistetaan:
Päämyymälässä: Aug. Loponen, Matti Honkanen, Jalmari Koskinen, Ville Junni, Aarne Nieminen, Kaarlo Asomaa, Väinö Laulajainen, Matti Mörsky, Ville Kukkonen ja Pekka Tirri.
Palkealassa: Eetu Pennanen, Väinö Rinne, Eino Kivistö, Eelis Pöllänen ja Kalle Rastas.
Asemanmyymälässä: Tilda Pietiäinen, Matti Vuohelainen, Ville Junni, Vilho Olkkonen ja Väinö Luukkainen.
Sirkiänsaaressa: Heikki Pärssinen, Heikki Holi ja Matti Loponen.
Maanselällä: Kusti Pietiäinen, Jalmari Koskinen, Juho Hännikäinen, Matti Mörsky, Valter Joutsen, Juho Sidoroff, Uuno Hytönen, Paavo Muro, Vilho Olkkonen, Juho Mäki, Eino Kivistö ja Ville Kukkonen.
Raasulissa: Juho Tuokko, Julia Lindbäck, Juho Jääskeläinen, Tyyne Ahlbom, Eino Kivistö, Adam Ratia ja Viljo Turkki.
Mäkrällä: Väinö Puukka, Toivo Parkkonen, Helmi Posti, Armas Ihalainen ja Heta Suomalainen.
0rjansaaressa: Väinö Turtiainen, Eero Mustonen, Ville Kukkonen, Terttu Kakko, Väinö Suikkanen ja Mikko Vilkki.
Huuhdissa: Sulo Ihalainen.
Leipomomestareita: Toivo Tervo ja Bert. Roine.

Myymäläneuvoston jäsenet:
Päämyymälässä: Aleks. Vaskelainen puheenjohtaja, Arvi Monto, Heikki Kiiski ja Paavo Anttonen.
Sirkiänsaarella: Dimitri Sorvali puheenjohtaja, Tuomas Pietinen, Antti Karikuusi, Ari Uramo ja Kustaa Paukku.
Palkealassa: Toivo Paturi puheenjohtaja, Tahvo Sappinen, Johannes Nuija, Matti Sappinen, Jalmari Rontu ja Jalmari Kuoppa.
Maanselällä: Lauri Halonen puheenjohtajana, Reino Heinonen, Nikolai Intke, Mikko Komi, Ville Tuomimaa ja Antti Hännikäinen.
Asemanmyymälässä: J. P. Kokko puheenjohtajana, Paavo Tepponen puheenjohtajana, Samuli Lallukka, Toivo Pursiainen ja Samuli Pekkanen.
Raasulin myymälä: Antti Lattunen puheenjohtaja, Antti Tuokko, Juho Ihalainen, Juho Häsänen, Juho Huuhka, Antti Hamu ja Aleks. Karonen.
Mäkrällä: Juho Ihalainen puheenjohtajana, Hannes Ihalainen puheenjohtajana, Manu Heikkonen, Antti Ihalainen, Iivari Koiranen ja Salomon Kinnari.
0rjansaaressa: Edvard Junni puheenjohtajana, Viktor Kerminen, Simo Huuhka, Matti Junni, Heikki Partanen ja Edvard Huuhka.
Huuhdissa: Pekka Leppänen puheenjohtajana.

Huomautus. V. 1939 myynti oli vain 11 kuukauden myynti. Sota syttyi marraskuun 30 päivänä, jolloin kaupan toiminta lakkasi. Rajalla olleitten sivumyymäläin toiminta keskeytettiin jo aikaisemmin, josta johtuu, että sivumyymäläin myynti oli sangen epätasainen.

Raudun yksityiskauppiaat

Maakaupan vapauduttua, oli ensimmäisen kaupan Raudun Kaskaalaan perustanut Mikko Selonen v. 1870. Heti sen jälkeen, avasi kauppansa Palkealaan Aleks. Falin. Tämä kauppa oli toiminnassa v. 1908 saakka, jolloin se tulipalossa tuhoutui. V. 1874 perustivat kaupan Rautuun Simon Gratsheff ja Petter Puhakka, sekä myöhemmin Matti Ossi ja Matti Toiviainen. Näitten lisäksi pitivät kauppapuoteja Kaapre Pulakka vv. 1885-87, A. Hannukka Mäkrällä 1892-1900, Buttenoffin veljekset ja myöhemmin Nikolai Lisitsin Potkelassa v. 1881-1890, Juho Pietiäinen Kuninkaanselällä, (sivuliikkeensä Palkealassa), Petter Karlsson ja Ivan Sibakoff kirkolla. Noin v. 1884 perusti Tahvo Pehkonen kaupan Maanselällä ja sivuliikkeen Huuhtiin jatkaen kauppaa v. 1912 saakka. Juho Mentu Kaskaalasta ja Elias Myöhänen Raasulista perustivat Venäjän puolelle rajaa kaupan noin v. 1881. Mentu erosi kuitenkin pian ja perusti oman kaupan kirkonkylään, ehkä v. 1893, harjoittaen siinä liikettä v. 1896 saakka myyden sen sitten Feodor Sidoroffille. Viimemainittu lienee pitänyt kauppaa vain pari kolme vuotta. V. 1897 perusti Heikki Hinkkanen kaupan kirkonkylään, jota hoiti v. 1915 saakka. Elias Myöhänen muutti Venäjän puolelta v. 1900 ja perusti kaupan Raasulin kylään sekä sivuliikkeen Maanselälle V. 1904. Myöhänen oli yksi etevämpiä Kannaksen liikemiehiä. Kaupat olivat hyvin hoidetut, lisäksi harjoitti hän huomattavaa maanviljelystä. Kun raja vapaussodan jälkeen suljettiin, lopetti Myöhänen liiketoiminnan Raasulissa sekä myi Maanselällä olleen sivuliikkeen Mikko Valkoselle. Viimemainittu jatkoi liikettä myöhemmin muutamia vuosia. Raudun huomattavin kauppias oli aikoinaan Juho Kerminen. Hän perusti pääliikkeen Orjansaareen v. 1890, sivuliikkeen kirkolle v. 1893, sekä Raasuliin v. 1904. Myös Kerminen harjoitti suuressa määrässä maanviljelystä. Sekä Myöhänen että Kerminen auttoivat Raudussa toimivia edistysseuroja lahjoituksillaan ja korottomilla lainoillaan.

Raudun myöhäisemmistä kauppiaista mainittakoon Jooseppi Sipponen, jolla oli pääliike Mäkrällä, perustettu v. 1913, sekä sivuliike Maanselällä, perustettu v. 1934. Herman Koiranen perusti kaupan Mäkrälle v. 1901, jatkaen kauppaa siellä v. 1905 saakka, jolloin muutti Leinikylään. Toimittuaan siellä muutamia vuosia, luovuttivat hänen perillisensä kaupan Mikko Liukselle, joka taas puolestaan myi sen Matti Vesaiselle. Heikki Kyllästisellä oli kauppa Mäkrällä v. 1901-1905. Raudun kirkonkylässä olivat kaupat: Matti Kiesiläisellä, Seemi ym. Pietiäisillä, Raudun kauppa 0y:n toiminimellä (sivuliike Lippualla). Matti Mörsky ja myöhemmin Juho Kuparinen harjoittivat kauppaa toiminimellä ”Raudun talouskauppa”. Ilmi Loponen ja Amalia Viskari perustivat yhteisen lyhyttavaraliikkeen, eroten myöhemmin ja jatkaen kumpikin eri liikettä. Asemalla olivat aikoinaan seuraavat kaupat: Juho Vaskelaisen, Maria Vaskelaisen, Ville Junnin, Viktor Rämön, Onni Järveläisen, Matti Vuohelaisen, Emil Koppasen ja Matti Honkasen. Myös muistavat rautulaiset ns. ”miljoonakaupan”, jonka omisti Matti Klemetti, ja joka kauppa sijaitsi lähellä kirkonkylää. Palkealassa olivat Heiskasen ja Pekka Haukan kaupat, (viimemainitulla sivuliike Huuhdissa). Maanselässä oli Antti Honkasen, Vepsässä Matti Nahkurin ja Raudunkylässä Juho Hännikäisen kaupat. Vehmaisissa oli aikoinaan kauppa M. Jorolla, ja viimeksi perusti kaupan kirkonkylään Maija Kurki.

Kuten edellä olevasta selviää, oli Raudussa yksityiskauppiaita aika paljon. Etupäässä harjoittivat he sekatavaraliikettä. Kun näistä ei ole julkisia numerotietoja, ei voida lähemminkään arvioida niitten myyntiä. Kaikessa tapauksessa ne olivat huomattavia tekijöitä kukin aikoinaan. Kauppaliikkeitten yhteydessä lienee syytä mainita myös muut vastaavat, kuten Ville Pietiäisen suurehko nahkuriliike. Kahviloita ja leipomoita oli Raudussa aikoinaan myös useita. Niinpä tunnetaan kirkolla seuraavat kahvilaliikkeet: H. Hinkkasen perillisten, Väinö Kermisen ja Pekka Loposen (kahdella osuuskaupalla olivat myös kahvilaliikkeet kirkolla). Asemalla oli kahvilaliike Samuli Pekkasella ja Matti Kuparisella, Raasulissa aikoinaan Elias Myöhäsellä ja Kalle Kermisellä. Leipomoja oli E. Myöhäsellä ja V. Kermisellä jolla viimemainitulla oli aikoinaan myös kirjakauppa.

Yksityisiä liikemiehiä, joilla ei ollut avonaista kauppapuotia, oli Raudussa verrattain paljon. Tunnetuimmat heistä olivat: Ville, Jalmari ja Eetu Pietiäinen Raudunkylältä, Matti Orava ja Matti Nurminen Liippualta, Juho Kirves, Juho Nurminen ja Tahvo Pekkanen Maanselältä, Matti Nahkuri Vepsässä ja Mikko Partanen Orjansaaressa. Edellä mainitut harjoittivat etupäässä teuraseläinten kauppaa. Myös marjat ja erilaiset maalaistuotteet kuuluivat useamman alaan. Puutavaraliikemiehistä olivat huomattavimpia: Juho Kerminen ja Matti Partanen Orjansaaresta, Martti ja Juho Pyykkö asemalta, Aleksander Vaskelainen kirkonkylästä, Jalmari Pietiäinen Raudunkylästä ja Antti Karikuusi Sirkiänsaarelta.