Rautu, Oi Rautu, Kotomme juuret
Unen usvassa illan, rajalla Raudun mä nään.
Viertävät pellot, laaksot, kangastaa mantsikka haat,
lammen kirkas pinta, jossain välkehtii.
Rautu oi Rautu, kotomme juuret, sinne, niin sinne,
mä unessa käyn.
Heimomme harmajahapset, loivat kaunihin maan.
Kynsivät kylvivät kasken, turvaksi lapsille lasten,
tulta, savua vasten, vankkurit vierivät pois.
Rautu oi Rautu, kotomme juuret, sinne, niin sinne,
mä kaipaamaan jäin.
Polkumme johtaneet kauas, kotoa Karjalan.
Maaemon helmojen suojaan, saattoi kansamme luoja,
mennyt on maamme kaunis, mierolle vierahan maan.
Rautu oi Rautu, kotomme juuret, sinne, niin sinne,
mun aatoksein vie.
Mennyt on päivä jo mailleen, untako ollut se lie.
Juuret on murtaneet muurit, heimot jo sekoittuneet,
usva palailee jälleen, kaipuun takaisin tuo.
Rautu oi Rautu, kotomme juuret, sinne, niin sinne,
mä unessa käyn.
Omistettu: Rautuseura ry. ja Raudun pitäjäseura ry.
San. ja säv. Osmo Valkonen
Tunnuslaulu