Rautulaisten pitäjäseuran vaiheita
Pitäjäseura perustettiin 17. lokakuuta vuonna 1948 Pieksämäellä, kun muutamat aktiiviset rautulaiset perustivat keskinäisten neuvottelujen jälkeen seuran ja rekisteröivät sen yhdistysrekisteriin. Perustavan kokouksen puheenjohtajana oli Matti Pulakka, sihteerinä Hannes Ihalainen sekä pöytäkirjan tarkastajina Eliina Loponen ja Rauha Kerminen.
Perustamiskirjan mukaan pitäjäseuran tarkoituksena oli olla kotiseudultaan siirtyneiden rautulaisten välisenä yhdyssiteenä ja toimia heidän taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen asemansa tukemiseksi. Seuran jäseneksi pääsi jokainen johtokunnan hyväksymä yli 15-vuotias Suomen kansalainen. Yhdistyksen kotipaikaksi merkittiin Mikkeli.
Sääntöjen mukaan johtokuntaan kuului 9 jäsentä ja 3 varajäsentä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kaarlo Asomaa, sihteeriksi Ville Kukkonen, rahastonhoitajaksi Matti Junni. Johtokunnan varsinaisina jäseninä olivat Albert Pulakka, Eliina Loponen, Aleksander Vaskelainen, Johannes Ihalainen, Kustaa Loponen ja Matti Pulakka. Varajäseninä olivat Eemil Meskanen, Rauha Kerminen ja Olavi Määttänen.
Seura merkittiin yhdistysrekisteriin helmikuussa vuonna 1949 ja sinne lähetetyn perustavan kokouksen pöytäkirjan lyhennysotteesta selviää, että kokouksessa paikalla oli ainakin 12 perustajajäsentä, joiden nimet on otteessa mainittu.
Pitäjäseuran toiminta käynnistyi Raudun päivien juhlatoimikunnalta saatujen varojen turvin. Juhla oli todennäköisesti järjestetty vuonna 1948 ja vastaisuudessa oli tarkoituksena, että pitäjäseura vastaisi juhlien järjestämisestä. Tukijoina olivat jatkossa myös Raudun maidonmyyntiosuuskunta ja Raudun vapaapalokunta sekä muistojulkaisurahasto, joka oli syntynyt vuonna 1950 julkaistun Entinen Rautu -teoksen keräysvaroista.
Ensimmäinen tapahtuma, jossa pitäjäseura oli mukana järjestelyissä oli Raudun seurakunnan lakkautusjuhla 26. joulukuuta 1949 Mikkelissä. Samalla juhlittiin myös muiden luovutetun alueen luterilaisten siirtoseurakuntien lakkauttamista. Seuraavat pitäjäseuran juhlat järjestettiin vuonna 1951 Joroisissa sekä vuosina 1953, 1955 ja 1957 Mikkelissä.
Siirtokarjalaisten paikkakuntakohtaista kulttuuriperintöä vaalimaan perustettiin 1950-luvulla pitäjälehtiä. Rautulaisten pitäjäseuran johtokunta perusti Rautulaisten lehden vuonna 1958 ja siihen alkupääoman antoi Rauta-säätiö.
Vuonna 1959 Rautuseura Helsingistä pyysi pitäjäseuraa liittymään mukaan Raudun historian kirjoittamishankkeeseen. Historiahanke oli mittava taloudellinen suoritus. Rahoja kerättiin esimerkiksi teemalla “Säkki viljaa talosta ja parhaasta kaksi”. Myös rautulaisten laukkautettavien yhdistysten varat luovutettiin historiatoimikunnan käyttöön. Raudun historia valmistui vuoden 1965 jouluksi.
Aluksi Rautulaisten pitäjäseuran talous oli jäsenmaksujen ja kahden vuoden välein järjestettävien pitäjäjuhlien tuoton varassa. Juhlien järjestämiseen saatiin Rauta-säätiöltä tukea. Myös vuonna 1969 pitäjäjuhlilla esitellystä Raudun pöytäviirin myynnistä kertyi seuralle tuloja.
Vuonna 1981 perustettu naistoimikunta toi lisää naisia mukaan seuran toimintaan. Vuoden 1982 pitäjäjuhlien yhteyteen toimikunta oli pystyttänyt perinnenäyttelyn ja esitteli vanhoja työtapoja. Toimikunta on järjestänyt lukuisia juhlia ja retkiä sekä osallistunut pitäjäjuhlien järjestelyihin. He ovat avustaneet toiminnallaan seuran taloutta mm. arpajaisten ja perinneruokapäivällisten tuotoilla.
Pitäjäjuhlilla vuonna 1984 julkistettiin Rautulaisten pitäjäseuran oma lippu. Lipun värit ovat vaakatasossa punainen yläosa ja haalistuneen sininen alaosa. Teksti “Rautulaisten pitäjäseura r.y.” on kullatuin kirjaimin lippukentässä värien rajalla. Lipun yläkulmassa oli Karjalan vaakuna ja alakulmassa vuoden 1656 Raudun taistelun muistomerkki.
Rautulaisten pitäjäseuran uudet säännöt otettiin käyttöön vuonna 1988. Säännöt uudistettiin Karjalan Liiton mallisääntöjen mukaisiksi. Suurimmat muutokset entisiin sääntöihin olivat jäsenistön taloudellisen tuen poistuminen ja johtokunnan muuttuminen hallitukseksi, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolmeksi vuodeksi valitut 9 muuta jäsentä. Myös nuoriso- ja varhaisnuorisotoiminnan harjoittaminen liitettiin sääntöihin.
Vuonna 1988 tehdyn päätöksen mukaan Rautulaisten pitäjäseuran jäseneksi katsottiin jokainen, joka oli vuosittain lunastanut ja maksanut Rautulaisten lehden. Näin pitäjäseuran talous on melko turvallisella pohjalla.
Raudun vaakuna merkittiin Heraldisen seuran rekisteriin 8. tammikuuta 1990 numerolla 275. Vaakunan on suunnitellut taiteilija Lauri Takala. Heraldinen vaakunaselitys: Hopeakilpi, jonka alakentän muodostaa punainen liekistö ja kultainen kolmoisvuori. Vaakunassa on maatalouspitäjä Raudun kumpuiset kypsän viljan maastot, muistoissa kullanhohtoiset ja sotien tulenlieskat, jotka usein rasittivat aluetta. Vaakunan värit ovat Etelä-Karjalan historiallisia värejä: hopea, punainen ja kulta.
Rautu talosta taloon -hanketta, jossa Raudun väestö olisi vuoden 1939 henkikirjojen mukainen, alettiin valmistella jo vuonna 1987. Vuonna 1992 julkaistiin Eros Jäsken toimittama teos Rautu ja rautulaiset III, jossa henkilöt ovat koulupiireittäin esiteltynä. Kirjan nimi tuli siitä, kun edeltäviä historia teoksia oli jo kaksi eli Entinen Rautu ja Raudun historia.
Muistomerkkien pystyttäminen Lappeenrantaan ja Rautuun saivat tukea Rautulaisten pitäjäseuralta. Palkealan ortodoksisella hautausmaalla paljastettiin vuonna 1992 runonlaulaja Larin Parasken uusi hautapaasi. Lappeenrannassa on Äiti Karjala -muistomerkki Karjalaan jääneille sankarivainajille ja se paljastettiin vuonna 1993. Rautulaisia nimiä joukossa on yli sata.
Arto Kurittu ja Mauri Maisonen toimittivat pitäjäseuran toimeksiannosta vuonna 1996 Kapteeni Metsola – rautulaisten ja sakkolalaisten päällikkönä -kirjan. Kirjan aineistona on kapteeni Mauno Metsolan sotapäiväkirjat Raudun oloista ja talvisodan päivistä. Kirjassa on myös kuvitusta talvisodan ajalta.
Tuoreimpia hankkeita seuralla on isännänviirin uudistaminen. Aiemmin isännänviiriä välitti Rautuseura Helsingissä. Kun painos oli loppuunmyyty, otti Rautulaisten pitäjäseura viirin vuonna 2004 tuotteisiinsa.
Pitäjäseura ei ole itse varsinaisesti järjestänyt kotiseutumatkoja Karjalaan, mutta pitäjäseuran edustaja on monasti ollut niillä mukana. Matkoja on sen sijaan järjestetty Amerikkaan vuonna 1992 ja Kiinaan vuonna 1994 sekä lyhyempiä kotimaan ja lähialueen matkoja, mm. Karjalan Liiton kesäjuhlat ovat kuuluneet ohjelmaan.
Pitäjäseuran pitkäaikaisimpia puheenjohtajia on ollut vuodesta 1993 aina vuoteen 2023 nykyinen kunniapuheenjohtaja Markku Paksu. Jo sitä ennen hän toimi hallituksessa mukana mm. sihteerinä ja rahastonhoitajana. Hänen kolmekymmentä vuotiskautensa aikana käynnistyi myös matkailu menetettyyn Rautuun. Kotiseutumatkat ja Raudussa pystytetyt muistomerkit ovat vahvasti hänen aikaansaannoksiaan yhdessä Rautu Seuran silloisen johtajan Osmo Valkosen kanssa. Myöskin pitäjuhlien pitäminen Raudussa -”Raudun Kihujuhlat” – joka toinen vuosi on saanut aina rautulaiset ja rautujuuriset matkustamaan esivanhempien synnyinsijoille.
Pitäjäjuhlaperinne on jatkunut ja arvokkaampia juhlian on järjestetty aina täysien kymmenien kunniaksi. Rautulaisten pitäjäseuran historia kirjoitettiin juhlistamaan 50-vuotista taivalta. Historiakirjoituksen kokosi Anne Hänninen. Pitäjäseuran täyttäessä 75 vuotta ja Rautulaisten Lehden täyttäessä 65 vuotta juhlat järjestettiin seuran syntysijoilla Pieksämäellä 10.6.2023.