Merkkejä esihistoriallisen ajan asutuksesta on Raudusta löytynyt vähän, mutta lähialueilta löytöjä on
sen sijaan tehty. Vehmaisten Pönniönmäeltä löytyi vuonna 1922 aarre, jonka korut on ajoitettu
1000 -luvulle. Rahat ovat sekä ennen että jälkeen vuoden 1000. Myös muita pienempiä esinelöytöjä on
Raudun alueella tehty ennen sotia. Raudussa on useita vanhoja kalmistoja, mutta niiden tutkiminen lienee
edelleen vähäistä. Muutamia kalmistoja kreikkalaiskatollinen väestö käytti hautapaikkana vielä
myöhempinäkin aikoina ja paikannimeen liitettiin usein Kalmoin-etuliite.
Alueen rautakautisen väestön alkuperästä on esitelty monia oletuksia, on viitattu läntiseen ja
eteläiseen suuntaan. Myöhemmin ristiretkien aikaan karjalainen kulttuuri oli rikasta, joka väestön
kasvun ja muuttoliikkeen ansiosta levittäytyi myös Savoon ja Inkeriin. Ensimmäiset tarkat kirjaukset
Raudun väestöstä on Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500. Sitä edeltävältä ajalta
on säilynyt erittäin niukasti asiakirjoja ja johtopäätöksiä voi tehdä vain koko Karjalaa koskien. Vuonna
1143 mainitaan karjalaiset ensimmäisen kerran Novgorodin aikakirjoissa ja sitä ennen tietoja on vain
kronikoiden kertomana sotivina ja kauppaakäyvinä naapureina.
Karjalalla oli omat vanhat jumalat ja niiden palvontatavat. Se sijaitsi kahden kilpailevan uskontokunnan
rajalla ja siellä tekivät omaa käännytystyötään sekä ruotsalaiset, roomalaiskatolisen että
novgorodilaiset kreikkalaiskatoliset uskontunnustajat. Samalla käytiin taistelua taloudellisista eduista.
Kolmannen ristiretken jälkeen vuonna 1293 ruotsalaiset perustivat Viipurin linnan turvaamaan asemaansa
Karjalassa.
Pähkinäsaaren rauha solmittiin vuonna 1323 ja siinä Karjala jaettiin kahtia. Rautu jäi ensimmäisen
kerran rajapitäjäksi - Novgorodin puolelle Vatjan viidenneksen Käkisalmen Karjalaan. Käkisalmen
linnalääniin kuului seitsemän pogostaa, joista neljä oli Laatokan pohjoispuolella ja itäisellä
Kannaksella kolme. Ne olivat Kaupungin pogosta eli Räisälä, Sakkola ja Rautu.
Moskovalaiset alistivat Novgorodin hallintaansa vuonna 1478. Hallitsijana ollut suurruhtinas Iivana III
halusi tehdä selvityksen valloittamansa alueen kansasta ja sen varallisuudesta. Hän määräsi
veronkirjoituksen tekijöiksi Dmitri Vasilinpoika Kitajevin ja Nikita Guba Simeoninpoika Moklokovin. Näin
syntyi Vatjan viidenneksen verokirja, jossa kyllä viitataan vastaavaan vanhempaan selvitykseen, mutta
tämä aikaisempi asiakirja ei ole säilynyt ajansaatossa.
Vuoden 1500 verokirjaan kirjattiin, että Raudussa oli 352 miespuolista asukasta. Saadaksemme
väestömäärään mukaan myös naiset, lapset ja vanhukset on yleensä miesten lukumäärä kerrottu kuudella ja
niin Raudun kokonaisväkiluvuksi tulisi noin 2100 henkilöä. Asukkaat jakautuivat koko myöhäisemmän Raudun
pitäjän alueelle. Suurimmat kylät olivat Orjansaari ja Kaskaala. =>
Kyläluettelo
Raudun rajat olivat jo vuonna 1500 vakiintuneet, vain Raajun ja Metsäpirtin Saaroisten kylät tekivät
poikkeuksen. Myöhemmin tosin ilmeni kiistoja Sakkolan miesten kanssa kaskimaista.