takaisin edelliselle sivulle

Pukujen kanssa käytettävien asusteiden tulisi siis olla kokonaisuuteen kuuluvia. Varsinkin naisihmisillä on tarvetta pitää tavaraa enemmän mukana kuin 1700-luvun sisarillamme. Silloin voimme turvautua nykyaikaisten käsilaukkujen sijaan esimerkiksi pärekoriin (kokoja niissä varmaan riittää meidän kaikkien tarpeisiin) tai yksinkertaiseen puuvilla- tai pellavaliinanyyttiin. Myös nahkainen tai kankainen kukkaropussi on sopiva käsilaukkumalli.

Alushameeseen tai liivin alle piiloon voi myös ommella taskun. Hameen alla voi lisäksikäyttää paritaskuja, jotka on kiinnitetty isoon nauhaan ja sidottu vyötärölle. Julkisilla paikoilla piilotaskujen käyttö voi kuitenkin olla hankalaa. Pukuun kuulumattomien, mutta tärkeiden tavaroiden sijoittaminen on siis hyvä miettiä etukäteen ennen juhlaa.

Jalkineet ovat meille jokaiselle erittäin tärkeät. Ennen vanhaan, kun kenkiä oli vähän, puettiin kirkkojalkineet vasta kirkolla jalkoihin, säästösyistä tietysti. Tänä päivänä tuskin kenelläkään on niin suurta puutetta, mutta kaikki jalkineet eivät sovellu kansallispuvun kanssa käytettäväksi.

Ohjeitten mukaan kaikkien pukujen kanssa voi käyttää mustia nauhakenkiä tai koristelemattomia avokkaita. Myös solkikenkiä voi käyttää muiden kuin eteläkarjalaisten pukujen kanssa. Karjalaisten, savolaisten, keskisuomalaisten ja keskipohjalaisten pukujen kanssa voidaan käyttää myös värjäämättömästä nahasta tehtyjä lipokkaita ja pohjoissuomalaisten kanssa matalavartisia paulakenkiä.

Kengissä korot ovat matalat tai puolikorkeat, kannat ja kärjet umpinaiset. Vaikka jalkanne olisivat tottuneet korkeisiin korkoihin, kannattaa kansallispuvun kanssa käyttää vain matalia jalkineita.

Sukat ovat yleensä valkeat puuvillaiset tai villaiset polvisukat (joitakin pukukohtaisia poikkeuksia) ja ne sidotaan polvitaipeeseen sukkanauhoin. Sukkanauhat olivat ennenvanhaan yksi tyttöjen taidonnäyte ja niitä valmistettiin esimerkiksi pirta- tai ristikkonauhana.

Koruina käytetään vain pukumalliin kuuluvia koruja, lukuun ottamatta kihla- ja vihkisormusta. Edes rannekelloa ei olisi hyvä pitää näkyvillä. Jokapäiväiset korva- ja kaulakorut ovat usein niin tavallisia, ettei niitä muista ottaa pois, mutta yrittäkää silti.

Päähineenä käytetään aina vain puvun kokonaisuuteen kuuluvaa asustetta. Aikuisilla naisilla se on tanu, tykkimyssy tai karjalaisilla naisilla myös huntu ja sorakka. Ulkona tykkimyssyn päällä voi käyttää huivia. Tytöillä päälaitteena on nauhat, pinteli tai säppäli.

Naisilla hiukset kammataan pois otsalta sileästi päähineen alle ja pitkät hiukset kootaan nutturalle. Tytöillä voivat hiukset olla hajallaan ja päälaite asetetaan hiusrajaan tai vähän sen yläpuolelle ja solmitaan taakse hiusten päälle, jolloin nauhat riippuvat pitkin selkää. Joissakin puvuissa nauhat tai säppäli solmitaan nutturan ympärille. Rautu-Sakkolan naistenpuvussa on myös veneen muotoinen, keskelle päätä jakauksen päälle asetettava säppälimalli (ei virallistettu).

Miesten päähineenä on huopahattu, kankainen kaira- eli patalakki tai lippalakki. Joillakin alueilla se on puikoilla kudottu tai virkattu joko suippo- tai tasalakinen myssy. Pojat peittävät päänsä samoin kuin miehet, paitsi eivät käytä huopahattuja.

Päällyysvaatteena käytetään pukuun kuuluvaa röijyä tai viittaa, jos sellainen on käytettävissä. Usein kuitenkin säästämme kansallispuvun hankintahinnassa juuri sen kohdalla, koska ne ovat suuritöisiä. Sen vuoksi neuvosto suosittaakin, että mitä tahansa vuodenaikaan sopivaa päällyysvaatetta voi käyttää kansallispuvun kanssa.

Lähteenä on käytetty Suomen Kansallispukuneuvoston vuonna 1991 julkaisemaa Kansallispuvun käyttöohjeet -lehtistä ja Kansallispukukeskuksesta saatu aineisto.